sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sunnuntaita

Ihana sunnuntai! Ei haittaa, vaikka taivas on harmaa ja vesisade rummuttaa harvakseltaan ikkunoita, kun voi katsoa Lumiukkoa ja Joulupukki ja noitarumpu -elokuvaa ja samalla neuloa ihanan pehmoista Revontuli-huivia. Nautintoa lisää siisti koti ja hyvä ruoka! Ei ole pakko tehdä mitään ikävää.

Lumiukko-animaatio pitää nähdä ainakin kerran vuodessa. Musiikki vie ensi tahdeista lapsuuteen, vaikka pienenä en erityisemmin pitänyt koko ohjelmasta. Vasta myöhemmin olen oppinut arvostamaan Lumiukon tunnelmaa ja nyt se kuuluukin jouluperinteeseeni. Ja koska animaatio on jo niin tuttu, niin sitä ei tarvitse enää seurata silmä kovana, vaan voin tehdä samalla jotain käsilläni.

Toinen ehdoton lemppari on Mauri Kunnaksen iki-ihana Noitapukki ja joulurumpu - eiku siis tietenkin Joulupukki ja noitarumpu!

Kunnaksen kirjoja on kotikirjastossani useita, ja varsinkin jouluaiheiset ovat minulle tärkeitä. Ja jotenkin tähän elokuvaan on saatu niin miellyttävä äänimaailma, että sitä jaksaa kuunnella useampaan kertaan. Tämäkin on pakko nähdä ainakin kerran joulua odotellessa!

Pohdin tuossa äsken, että miksi joulu on minulle niin tärkeä. Ehkä olen huomannut maailman olevan turhan kova, enkä kestäisi elää täällä, jos en tietäisi ihmisten edes joskus rauhoittuvan ja keskittyvän johonkin tärkeämpään kuin rahantekemiseen ja egonpönkittämiseen - joulu on minulle rauhaisaa yhteiseloa perheeni kanssa, mitä sitten helpottaa tutut perinteet. Nautin saadessani suunnitella ja toteuttaa lahjoja läheisilleni, eli saan tekemisestä yhtä paljon iloa kuin antamisesta. Joulu ei ole minulle uskonnollinen juhla.

Koska itsetehtyjä lahjoja tuskin ehtii tehdä vain joulukuussa, on luonnollista aloittaa suunnittelu ( = fiilistely) ajoissa. Ja koska joulu on mielentila, niin tekisi hyvää kenelle tahansa rauhoittua kiireisen arjen keskellä ja pohtia hieman, mitä joulultaan toivoo. Sehän se vasta kamalaa hössötystä on, jos joulukuussa parissa viikossa yrittää keksiä ja toteuttaa kaiken haluamansa! Pitää olla valot ja kukat ja ruoat ja lahjat... Hermothan siinä menee, ja joulutunnelma pakenee kauemmas.

Toivon, että meistä jokainen löytäisi sisimpäänsä hieman lämpöä ja joulun taikaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti