tiistai 4. joulukuuta 2012

Pipopipopipo

Projektini on loppusuoralla! Seitsemän pipoa odottaa paketoimista ja huivit vielä viimeistelyä.

Ah, ihana pipokasa! Halusin tehdä pipot paksusta langasta - nopeasti - kun kuvittelin, että aika loppuu. Langaksi valikoitui maailman pehmein lanka, Eco Alpaca 100g Viking. Tämä sataprosenttinen alpakkalanka ei sitten todennäköisesti kutita lainkaan, ainakaan toivottavasti, jottei pipot jää käyttämättä!
 

Mallia pähkäilin aikani, yksinkertaisuus oli valttia. Koon määrittely oli myös haastavaa, joten päädyin perusmalliin, joka kai venyy päähän kuin päähän! Puikkojakin jouduin testailemaan hetken, suositustenmukainen 5-6 vaihtui neloseen. Joo, minulla taitaa olla aika löysä käsiala... Mukava yllätys oli myös löytää kätköistä nelosen 40 cm:n minipyöröpuikot, joilla olikin sitten ihanaa posotella menemään. Ei tarvinnut murehtia putoilevista sukkapuikoista tai neulokseen jäävistä railoista!

Jaksoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tekaista mallitilkun, josta laskin tiheyden. Kaksi oikein, kaksi nurin -neulos tuntui tarpeeksi yksinkertaiselta, mutta kuitenkin näyttävältä. Silmukkamääräksi sain 72, joka mukavasti on jaollinen niin neljällä, kuudella, kahdeksalla kuin kahdellatoistakin. Se helpotti päälaen kavennusten valintaa.


Pipo on siis oma sävellys, yksi pitkä putki ilman kikkoja. Ensimmäinen yritelmä jäi liian lyhyeksi, ja varsinkin isommassa päässä taitos olisi jäänyt koomisen pieneksi. Eikun purkamaan kavennukset. Siinä hetkessä tajusinkin mitata, kuinka paljon lankaa kavennuksiin tarvitsi, joten uskalsin nyt käyttää koko kerän. Seitsemän "sylillistä" eli "siipien kärkiväliä" eli - hetki pieni, tarkistan mittanauhalla - 150cm kertaa seitsemän eli 10 ja puoli metriä(!) varasin lopetukseen. Huh, mikä mitta, en olisi arvannut!

Lanka myytiin onneksi vyyhtinä, joten seuraaviin keriin oli sitten todella helppo merkata löysä solmu kohtaan, jonka jälkeen kavennukset oli aloitettava. Ihanan yksinkertaista, hermot kiittivät moneen otteeseen =)

Kavennukseksi valikoitui Käspaikan kaunis kuusisäteinen sädekavennus. Kavennuskuviosta tuli kaunis, eikä piposta tullut liian suippo. Valokuvaa vain ei ole nyt näyttää, omasta päälaesta on vaikeaa saada edustavaa kuvaa itse...

Huiveja on valmiina kymmenen, joista ainakin se epäonnen ihmetekele jää lahjoittamatta. Eli valmiina on yhdeksän - ai niin se bätmänhuivi, revontuli, jääköhän se sittenkin minulle. Siis huivena on valmiina kahdeksan! Ei huono tulos ollenkaan. Vielähän tässä ehtii...

Lopuksi vielä kuva unelmatalvesta. Kuva on vanha, mutta nyt niin todellinen näky täällä Turussakin! Joulu tulee!!


2 kommenttia:

  1. Pipo poikineen - varmasti mieluinen lahja suvun miesväelle!! Ja huiviprojektikin on tosi hyvällä mallilla!! :o)

    VastaaPoista
  2. Projekti on niin hyvällä mallilla, etten enää jaksaisi huiveja miettiä! No, ehkä pari vapaapäivää tekeekin ihan hyvää ;) Se punainen revontuli saattaa kuitenkin tekeytyä vasta ensi vuoden puolella, kun taitaa jäädä minulle omaksi!

    VastaaPoista