keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Virkattu matto

Yllätin itseni, kun lauantai-iltana pälkähti päähäni, että nyt on virkattava matto. Pitkään ehdin ihastella kauniita valkoisia pitsiunelmia toisten kotien lattioilla, mutta aina jotenkin ajattelin, ettei pyöreä paksu matto ole minun juttuni. Mutta mutta...


Sunnuntaina kävelin Lankamaailmaan ja ostin neljä trikookudevyyhtiä, painoivat yhteensä 4,9kg. Olin jo päättänyt tehdä Kauhavan Kangas-Aitan Aura-maton, johon menisi 3,8kg ontelokudetta. Perustrikoo miellytti kuitenkin kaupassa enemmän, joten myyjän suosituksesta varasin sitä hieman runsaammin.

Ja onneksi varasin: tiistaiaamuna jouduin toteamaan, että illalla virkkaamani puolitoista kerrosta olivat vaaleampaa kudetta kuin alussa. Huomaako sitä kuvasta?

 

Onneksi pysähdyin juuri silloin ihastelemaan kätteni työtä, eli levitin maton lattialle kunnon valoon. Eron huomasi selvästi. Vaikka olin kaupassa oikein tarkka väreistä, niin yksi vyyhti oli "kirkkaampaa kermanväristä valkoista". Myyjäkin vielä vakuutti, että ovat samaa väriä! 


Tässä vertailun vuoksi Ikean vitivalkoinen tyynynpäällinen kermanvärisen maton päällä.

Pakkohan se oli sitten purkaa, ja hikeä pyyhkien toivoin lopun kuteen riittävän. Onneksi väärää sävyä oli tosiaan vain nuo viimeisimmät kerrokset, ei tarvinnut keskeltä poistaa mitään. Sitten vain väärä väri kokonaan pois huoneesta, ettei enää sekoittuisi loppuihin keriin. Ja siltä se sitten näytti, ettei kude riitä kaikkiin ohjeenmukaisiin kerroksiin ja päätin kylmästi jättää toiseksi viimeisen puolipylväskerroksen välistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Valmis, viimeistelemätön matto oli halkaisijaltaan 126cm. Nyt alkoi ärsyttävin vaihe, kostutus ja kuivaaminen mittoihinsa.










Kastelin maton suihkun alla nurjalta puolelta, ravistelin irtopisarat pois ja heitin maton runkopatjasängylle pyyhkeitten päälle. Kostutin suihkepullolla oikean puolen ja venyttelin maton suoraksi. 

Pari kertaa päivän aikana kävin kääntämässä ja suoristelemassa, pelkäsin että reunat jäävät ryppyyn.



Mutta turhaan pelkäsin! Matto asettuu varmasti kiltisti lattialle, kunhan pääsee oikealle paikalle. 

Mittaa tuli hieman lisää operaation jälkeen (lopullinen halkaisija 134cm), joten voi olla, ettei matto sovikaan kaavailemalleni paikalle makuuhuoneeseen. Saa siis luvan olla vielä hetken tuossa olohuoneen muovimatolla (kuivumassa yön yli) ja myöhemmin sitten sommittelen sen makkariin.

Kaiken kaikkineen olen tyytyväinen, virkkaaminen oli taas mukavaa ainaisen neulomisen välissä ja oli erityisen mukavaa tehdä jotain näin isoa ja konkreettista, toivottavasti myös pitkäikäistä!