Ikuisuusprojektini on valmis!
Äitini toivoi pitkään ohuesta villalangasta neulottua takkia, sillä joskus seiskaveikkainen lämmitti liikaa ja joskus puuvillainen ei lämmittänyt tarpeeksi. Keskustelimme pitkään, olisiko Nalle se paras lankavaihtoehto, sillä äiti halusi jotain, joka ei kutittaisi.
Olisihan noita vaihtoehtoja pilvin pimein, mutta silti Nalle vei voiton; se on tuttu ja turvallinen, vaikkakin hieman karhea.
Pitsineuletta äidille
Nalle, meleerattu beige, 5 kerää
10 nappia
Pitsipyöröt 3 ja 3,5
Jännitin takin aloitusta aika paljon. En ole neulonut tällaisia suuria töitä, kun olen aina epävarma mitoista ja yhdistämisistä. Muistaakseni vuonna 2010 neuloin ystävälleni puuvillajakun syntymäpäivälahjaksi, ja koon arpominen ja silmämääräinen asettelu jättivät kai pienen peikon takaraivoon. Taisi tässä mennäkin vuosi, ennen kuin otin puikoille toivotun takin.
Neuloinkin ensimmäiseksi kaiken taiteen sääntöjen mukaan mallitilkun! Eipä se tiheys tietenkään vastannut ohjetta, joten päädyin laskelmien jälkeen tekemään L-koon takin S-koon silmukoilla. Minulla kun tuo käsiala on aika löysähköä... ;)
Äiti itse löysi mieleisensä ohjeen mummolasta. Yksinkertainen mutta näyttävä pitsikuvio ei kaivannut vahvaa väriä, joten kun meleerattu beige käveli kaupassa vastaan, niin otin niitä heti kahdeksan kerää. No, jäipähän pari kerää varastoon, kun takkiin meni vain neljä kokonaista kerää ja rapiat. Se on se löysä käsiala ;)
Hihojen istutus jännitti minua etukäteen kovasti, mutta sehän meni oikein mukavasti! Nyt on siis pelot taltutettu, ja ehkä jopa kerätty rohkeutta tehdä uusikin takki!
Seuraavalla kerralla vain pitää muistaa tuplatarkastaa hihojen pituus... Kaikki muut mitat olivat kunnossa, mutta hihoista tuli 5-6 cm liian pitkät. Höh, milloinpas mikään olisikaan täydellistä. Mutta hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan!
Kiitos malli-äidille <3
