100% villaa

Näin on taas yksi uusi Revontuli saanut alkunsa. Lankaa ainakin tuntuu olevan riittävästi, 230g sitä paksumpaa laatua, ja sen kerimisessä meni melkein tunti. No, onpahan päivän urheilut nyt suoritettu! 

Kerä on valtava, isompi kuin 100 kappaleen Nessu-paketti. Aloitin ensin 4,5 puikoilla, mutta päädyin vaihtamaan pienempiin. Nelosillakin näyttäisi tulevan aika ilmavaa. Hurjaa, että ohjeessa neuvotaan käyttämään kokoa 5,5. Minulla todellakin taitaa olla sitten aika löysä käsiala...

Ihanaa, että työt alkavat vasta illalla! Aamu on niin paljon ihanampaa käyttää neulomiseen kuin töihinryntäämiseen!

9. huivi: Dream Stripes

Pingottamaton Dream Stripes

 Dream Stripes

Gjestal Maija 
(85% villaa, 15% polyamidia) 50g=n.130m

pitsipyöröpuikot 4mm/100cm

menekki sinistä 2 ja puoli kerää, lilaa 1 ja puoli

leveys 200cm, niskasta kärkeen 60cm

13 päivää (ke 17. - ma 29.10.)

Huivi on ihana! Siitä tuli valtava, paljon isompi kuin aiemmista. No, yltääpähän hyvin kaulan ympäri. Lisäykset jokaisen rivin alussa ja lopussa tuottivat hieman päänvaivaa, siksi valmistuminen kesti näin kauan. Oli hassua joutua toteamaan, kuinka selkärangassa peruskolmiohuivin kaava jo oli... Eihän nurjalla puolella kuulu tehdä langankiertoja!

Osasin vihdoin lukea ohjetta oikein, ja teinkin orjallisesti sen mukaan. Huivista tuli reilunkokoinen, mutta mieluummin liian iso kuin pieni! Ja jos lahjottavani eivät ihastu tähän, niin minä kyllä löydän tälle tilaa huivihyllystäni. Malli on todella kiva, kääriytyy paremmin kaulaan kuin suorakulmainen kolmio. Ehkä sitten joskus saan otettua parempia kuvia...

Eilen ostin kolme joululehteä, ja olikin todella vaikeaa vastustaa niiden lumoa ja keskittyä raitahuivin pitsiin. Halusin saada huivin jo valmiiksi, mutta jossain välissä oli pakko vilkaista mitä lehdistä löytyi.

En oikeastaan yhdistä turkoosia jouluun - olen enemmän "punavalkoperinteinen" - mutta ostinkin lehdet juttujen takia. En kaipaa kauheasti askarteluohjeita, vaan tarinoita ja tunnelmallisia kuvia, ja ainakin ensiselailulla kuvan alin lehti Kaikkien aikojen joulu ihastutti kovin. 

Jospa tällä viikolla malttaisin rauhoittua sen verran, että saisin kaikki lehdet selattua. Hassua, miten joskus iskee sellainen into, ettei malttaisi paikallaan pysyä. Jaksaisi siivota ja tehdä ruokaa, neuloa ja höpistä kaverin kanssa yhtä aikaa. Taitaa vain olla taas hetkellistä. Onneksi on ihanat lehdet odottamassa viltin alle kääriytymistä!





Edit. 14.12.

Liukuvärjättyä lumisateessa

Raitahuivi tekeytyy pikku hiljaa. Pääsin kuitenkin jo kasvattamaan lankavarastoja Silakkamarkkinoilla. Todella harmillisesti (heh) työmatka vei torin läpi pari kertaa päivässä, ja lankoja tuli ihasteltua ohimennen moneen kertaan. Nyt on rankka työviikko takana, ja sain palkita itseni puhtaalla villalla.

Vaikka kuva on epätarkka, värit sentään toistuvat aika hyvin. Punainen on paksumpaa kuin nuo toiset, ja siitä ainakin tulee - taas - Revontuli. Onkohan nämä sitä oikeaa vironvillaa, jota olen kauan kaipaillut? Näin ainakin päättelen, kun lanka on sekä liukuvärjättyä villaa että virolaista :) Ja tuoksuu muuten aika vahvasti lampaalle!

Ulkona sataa lunta! Oli yllättäen niin valoisaa, että piti ottaa kuva ikkunalaudalla. Verhoja en ole avannut olohuoneessa varmaan pariin viikkoon pitkien työpäivien takia, ja kun tuosta siirsin langat pois, olivat ne mukavasti keränneet paksun pölykerroksen mukaansa. No, tulipahan vihdoin pyyhittyä pölyt! ;)

Nyt vain ensin täytyy saada edellinen huivi valmiiksi. Ei taida montaa raitaa puuttua, ennen kuin pääsen aloittamaan pitsin!

Uusi yritys

Oli pakko yrittää Dream Stripes -huivia uudelleen. Raidat eivät jättäneet minua rauhaan... Ostin langat alunperin kirjoneulesukkia varten, mutta tajusinkin että näistähän tulisi kaunis huivi. 

Lanka on Gjestal Maijaa, jälleen uusi tuttavuus. Aloitettuani muistin, että jossain olenkin tainnut nähdä tämänvärisen unelmaraitahuivin. Siksi siis taisivat nämä langat haluta sukkien sijaan huiviksi!

Tällä kertaa suomensin ohjeen itselleni, oikein kirjoitin kaiken ylös. Vaikeuksia tuotti lisäykset joka kierroksella, kun olen tottunut lisäämään vain oikealla puolella. Kuvassa näkyvä alku taitaa olla viides - ensin oli liian suuret puikot ja sitten unohtelin niitä langankiertoja. 

Nyt täytyy jatkaa neulomista!

Tsahkal-lapaset

Tsahkal-lapaset

Nalle punaisena ja vaaleanharmaana (joka mielestäni hieman jopa rusehtaa)

perussukkapuikot 3

menekki n. 50g harmaata, punaista vähemmän 

 

Eilen olin niin kärsimätön ja innoissani, että unohdin kertoa tärkeimmät. Tein lapaset täysin ohjeen mukaan, en soveltanut missään. Ekan lapasen kohdalla ehdin jo harmitella tuota peukaloa, kiilasellainen olisi istunut käteeni paremmin, kuten edellisissä lapasissa. Ja olisin aloittanut peukalon monta senttiä aiemmin, kun tuo tuntuu nyt liian löysältä ranteen kohdalla. Ehkäpä taas nahkahanskat alla pelastavat tilanteen...

Muuten tuli tosi mukavat tumput, näitä kehtaa esitellä. Seuraavissa kirjoneulelapasissa vain pitää sitten olla kiilallinen peukalo :)

Kirjoneuletta!

Nyt on uusi taito hyppysissä! Tai itseasiassa jopa kaksi: saatuani elämäni ensimmäiset kirjoneulelapaset valmiiksi, innostuin kokeilemaan kuvanmuokkausta. Tässäpä tuloksia:

Lapasiin lipsahti kuvioon muutama virhe. Päätin, että tekee perfektionistille hyvää olla korjaamatta niitä, joten neljä vääränväristä silmukkaa sinne jäi - vaikka enhän minä niitä tietenkään laskenut... 

Otin kuvat heti lankojen päättelyn jälkeen, kun en millään malttanut odottaa huomiseen. Kastelin ja asettelin tumput mittoihinsa vasta kuvauksen jälkeen, eli huomenna varmaan kuviot olisivat paremmin edukseen. Mutta yllättävän tasaisesti sain kuviot tehtyä, mitä nyt perinteisesti vasen lapanen on hieman suurempi kuin oikea. Milloinhan opin olemaan löysäämättä parin teon aikana?! Legendaaristen ala-asteen ensimmäisten Lovikka-lapasten kokoero oli noin neljä senttiä, nyt sentään vain juuri havaittava...

Kirjoneuleen salat minulle lopullisesti paljasti Pilvisenä päivänä -blogin hanna, jonka nerokas postaus lankadominanssista sai minunkin aivoni vihdoin taipumaan kirjoneuleelle. Monesti minun täytyy ymmärtää asia kunnolla, ennen kuin uskallan kokeilla. Nyt on ymmärretty, ja mukavastihan tuo tuntui sujuvan. Nyt vain puikoille jokin villimpi väriyhdistelmä!

Ensimmäisessä kuvassa oli uusi rakkauteni, pärekori. Oli pakko saada kaksi erikokoista, kun olivat puoleen hintaan. Niissä sitten säilyttelen lankoja pölyttymässä :) Alla isompi.

Kuvien muokkaus onnistui yllättävän kivuttomasti Picmonkey-sivuilla. Ei tarvinnut ladata ohjelmaa koneelle, vaan kaikki kävi näppärästi netissä. Taidanpa kokeilla toistekin!

Onni on...

Onni on itsetehdyt lapaset! Toinen pari Neidonkyyneleitä valmistui tänään.

Lankana tällä kertaa - minulle ensimmäistä kertaa - Gjestalin Janne kirkkaanpunaisena. Lanka oli paljon liukkaampaa kuin tuttu seiskaveikka ja jonkin verran ohuempaakin, joten neuloin kolmosilla ja 44 silmukalla 40:n sijaan. Näihin lapasiin piti tehdä yksi mallikerta enemmän kuin ensimmäisiin, mutta ovat silti saman kokoiset... Jännä yhtälö!

Haaveilin pitkään joulunpunaisista lapasista, ja varta vasten kävinkin lankaostoksilla. Kotona sitten muistin, että viikon vanha olkalaukkuni on karkkimaisen viininpunainen, eikä se oikeastaan sallisi kaverikseen vääränpunaisia lapasia! Voi mikä harmitus! 

Mutta: on siis pakko tehdä uudet ;) Ja kun olen tässä syksyn aikana kerännyt rohkeutta kokeilla kirjoneuletta ensimmäistä kertaa, niin uskalsin tulostaa tämän ohjeen ja aloittaa. Ehkäpä uusi laukkuni tykästyy harmaisiin lapasiin punaisella kuviolla...

Neulominen on ihanaa! Näiden kahden kirjoneulerivin jälkeen en voi kuin ihmetellä, miksi en ole kokeillut aiemmin. Saas nähä kuin likan loppujen lopuksi käy!

8. huivi: ihmetekele...

Dream Stripes (mukaillen!)

Hjertegarnin Vidal Alpaca

(100% baby alpakka) 50g=n.127m

pitsipyöröpuikot 4,5mm/100cm

menekki: valkoista melkein 2 kerää, oranssia 1 kerä

leveys - cm, niskasta kärkeen - cm (lisään mitat pingotuksen jälkeen)

  3 päivää (la 29.9 - ma 1.10.)
 

Voi voi, aina ei kai voi onnistua. Tätä huivia ei kai voi sanoa Dream Stripeksi, kun en osannut lukea ohjetta oikein. Muotokin kertoo jo kaiken... Oli vain niin kova hinku saada aloittaa jokin raitatekele, etten malttanut harkita ennen aloitusta.
 

Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, joten aloin soveltaa heti. Jossain välissä sitten tajusin, että olisi pitänyt tehdä lisäykset myös nurjilla kerroksilla, ja sehän sitten aiheutti ongelmia pitsikuvion kanssa. Sunnuntaina taisin tehdä ja purkaa pitsin neljään otteeseen, eli hermo oli mennä pariin kertaan...

Tänään jaksoin tsempata ja sain kuin sainkin pitsin kohilleen. Ärsyttävästi vain tuo kärki jäi kummalliseksi, eikä huivin muotokaan ole mikään valio - ainakaan vielä näin pingottamatta. Olen aina ihmetellyt toisten taitoa "soveltaa mennessään", enkä vieläkään oikein ymmärrä sitä, niin paljon harmaita hiuksia ehdin saada pitsin aikana!

Eli voi olla, etten kehtaa tätä luovuttaa eteenpäin! Mieli saattaa kuitenkin muuttua pingottamisen jälkeen, eli listaan huivin silti projektiini. Ja kun jouluun on vielä niin runsaasti aikaa, saatanpa ehtiä tekemään useammankin kuin vain yksitoista huivia aattoon mennessä.

Parempi onni ensi kerralla!

jk. Eilen paistoin ja söin syksyn ensimmäiset joulutortut! Harmitti vain kun en löytänyt Sitä Oikeaa torttutaikinaa (jonka merkkiä en ikinä muista, mutta tunnistan paketista). Maistuivat silti joululta, ja ennen kaikkea se tuoksu lämmitti sydäntä koko illan!