Kirjoneulelapaset

Kiemuralapaset

Novita Nalle luonnonvalkoinen ja tummanharmaa

sukkapuikot 2,5 ja 3

ohjeesta poiketen peukalokiila ja kärjessä muutama ylimääräinen kerros

unohdin punnita, ei tietoa menekistä...

  

Mattojen virkkaamisen jälkeen taisin tehdä yhden junasukkasetin, mutta sitten innostus lopahti. Ei kiinnostanut huivit tai vauvanmyssyt, ei korien virkkaaminen. Pyörittelin peukaloita.

Viikonloppuna se sitten iski: kaksi siskoani olivat tulossa seuraavalla viikolla yökylään, ja toinen heistä oli jo vuodenvaihteen tienoilla "tilannut" minulta Kiemuralapaset. Lapaset valmistuivat pikapikaa kahdessa päivässä!

Olimme silloin vain selanneet netin ihmeellistä maailmaa (kuukkelin kuvahakua) ja olin klikannut ohjeen kirjanmerkkeihin. Olen aika huono neulomaan pakosta, eli siis aloittamaan mitään kun se ei kiinnosta tarpeeksi. Tässä tapauksessa kai vastustusta aiheutti pieni ohjeen muokkaaminen: peukalokiila kirjoneuleena. Kuinka monta silmukkaa, mistä kohtaa aloitan? Ja se ikuinen ongelma, kun saajan käsi on erikokoinen kuin minulla: mihin tulee peukalo, kuinka pitkä, ja milloin aloitan kärkikavennukset.

Muokkasin kuviota yhden rivin verran, tuo kärjen pallukka sai yhden silmukan lisää varteensa. Aloitin myös kavennukset hieman myöhemmin. Näin sain tumput sopimaan suht täydellisesti siskolleni - harmi vaan että kyseinen siskon ei ollut se tilauksentekijä! Kuvassa lapaset ihanan käsimallin, sen väärän siskon käsissä. No, onneksi lapaset kuitenkin kelpasivat oikealle siskolle, sai näin palkinnon selviytymisestään rankasta viikosta :)

Tulkaahan siskot kylään uudestaankin, oli oikein mukavaa kun kävitte!

jk. Peukaloista sain harmaita hiuksia, kirjoneule ei luonnistunut ollenkaan. Onnistuin myös purkamaan turhan pitkälle... Opinpahan, ettei kirjoneuleen korjaaminen ole kauhean mukavaa hommaa! Siksi päädyin yksinkertaiseen neulokseen. Toiset tykkäsi lopputuloksesta, toiset ei :)

Kerät järjestykseen

Innostuinpas tuossa männä viikolla käymään lankavarastoni läpi. 

Olen yrittänyt pitää kaikki kerät samassa paikassa, kahdessa isossa kannellisessa muovilaatikossa, mutta jotenkin kummallisasti löysin muutamia epämääräisiä muovipusseja ja paperikasseja muun muassa vaatekaapista työpöydän alta...

Heitin kaikki turhat - irralliset ja yksinäiset - vyötteet roskiin, erottelin ohuet sukkalangat paksuista, hyvästelin kylmästi erinäiset pienet virkatut kukkayritelmät ja laitoin yhteen muovipussiin jämäkerät ja toiseen hukkapätkät. Olikin vaikeaa aluksi ratkaista, milloin langanpätkä on liian lyhyt mihinkään käyttöön - alle puolimetriset taisin lopulta raaskia heittää pois.

Lankapiiloista paljastui myös muutamat keskeneräiset pikkuneulomukset.

Isoista lapasista toiset olivat vain päättelyä vaille valmiit, toisiin tein peukalot. En edes muista, milloin aloitin nämä peruslapaset, mutta useampi vuosi siitä on. Hieman tylsät ne ovat ilman mitään koristuksia, joten jäänevät vielä odottamaan inspitaatiota. Jos vaikka kirjoisi kämmenselkään koukeroita? Lanka on Novitaa, täysmuovia - nyt en millään saa päähäni sitä nimeä. Niin, kun heitin ne "turhat" vyötteet roskiin... Kuinka lie lämmittävät käsiä, mutta mukavasti kiiltelevät.

Pikkulapasista toinen odotteli paria yli vuoden. Ja opinpa taas uudestaan, että parempi olisi tehdä pari heti: samalla silmukkaluvulla sain uudesta tumpusta leveämmän! Kelpanevat silti äidin varalapaslaatikkoon, kuten oli vuosi sitten puhetta? :) Kämmenosan pituus on noin 13cm ja lanka seiskaveikkaa.

Vaaleanpunaiset junasukat olin aloittanut kesällä, ja tein niille myös jo perinteeksi muodostuneet tumput omalla ohjeella. Tällaisia settejä olen tehnyt kohta varmaan kahdetkymmenet, ja niin mukava niitä on tikutella, että tein keltaisen setin Novitan woolista heti perään. Pinkit tein Lankamaailman kaupanpäälliskerästä (Svarta fårets baby) ja kummassakin setissä silmukoita oli ohjeesta poiketen 8 per puikko. Pikkuruisia jalkoja jäävät odottamaan.

Nyt on langat kurissa ja järjestyksessä, eikä mikään pikkutyö kesken. Ainoastaan vironvillainen revontuli odottaa tekijäänsä, mutta saapa vielä odottaa hetken. Mitähän sitä aloittaisi seuraavaksi?


Edit to 21.2. 
Pirta! Nyt sen muistin, se lapasten lanka oli Novitan Pirtaa! Mitä lie historiallista, kun en enää löytänyt Novitan sivuilta mainintaa, mutta kuitenkin ihan perusruokakaupasta ostettuja keriä muutaman vuoden takaa. Näin toimii muistini, hitaasti mutta hitaasti ;)

Tervetuloa uusi vuosi!

Hitaasti mutta varmasti käsityövuoteni lähti liikkeelle. Ensin näytti siltä, ettei yhtään tee mieli tarttua puikkoihin, mutta niinpä vain on taas jotain valmista. Yhden pikkusiskon synttärit on ensi kuun alussa ja toiveena oli läppälapaset valkoisena ja helmineuleesta.

Läppälapaset

oma malli 

7veljestä valkoinen, puikot 3

menekki 79g

silmukoita alussa 40

Totta kai sisko saa sitä mitä toivookin =)

Nämä ovat ensimmäiset laatuaan, en ole koskaan aiemmin edes kokeillut läppälapasten tekoa. Muutamat hyvät kuvat netistä löysin, mm. Villaviidakon ihanat "Jaakot". Muistinkin lukeneeni tekstin syksyllä, ja pähkäilin hetken, miten välttyisin kämmenselän paksulta kaistaleelta, jossa neulosta on kahdessa kerroksessa. Päädyin siihen, että jätin vain kämmenen puolella puolet silmukoista odottamaan ja lisäsin saman verran läppään. Kärkikavennusten jälkeen neuloin kämmeneen muutaman kerroksen joustinneuletta ja päättelin silmukat. Lopuksi vielä ompelin joustimen kiinni läppään, jolloin lisäke pysyy aina läpän sisässä. 

Näin kämmenselässä on koko matkalta vain yksi tasainen neulos. Kiinnikkeitä jäimme vielä siukun kanssa miettimään, ollako neppari vai nappi ja lenkki, kas siinäpä pulma. Saattaapa läppä pysyä kiltisti sivussa ilmankin, mutta sisko päättänee kokeiltuaan!

Viime vuoden puolella valmistui vielä tavalliset villasukat.

Perussukat

7veljestä viininpunainen, valkoinen ja nostalgia (rusk.sin.harm)

puikot 3, silmukoita 44

ristiinvahvennettu kantapää

menekki 114g

 

Tällaisen väriyhdistelmän olin varannut joululomalle mukaan, ja välipäivinä syntyivät nämä seeprasukat. Yleensä teen sukkiin joustinneulevarret, mutta tykästyinpä nyt tähän sileään versioon. Yöhousujen lahkeet mahtuvat mukavasti sukan sisään!

***

Uutta vuotta päätin juhlistaa vielä päivittämällä blogin ulkoasua ja vaihtamalla nimimerkin oikeaan nimeeni. Kyllä kai minäkin uskallan, kun kerran siskoni Annikakin ;) 

Blogillekin uutta nimeä mietin, mutten keksinyt. Jouluisena pysyköön, onhan joulu vuoden parasta aikaa. Miksei joulu siis voisi olla ympäri vuoden!

Tsahkal-lapaset

Tsahkal-lapaset

Nalle punaisena ja vaaleanharmaana (joka mielestäni hieman jopa rusehtaa)

perussukkapuikot 3

menekki n. 50g harmaata, punaista vähemmän 

 

Eilen olin niin kärsimätön ja innoissani, että unohdin kertoa tärkeimmät. Tein lapaset täysin ohjeen mukaan, en soveltanut missään. Ekan lapasen kohdalla ehdin jo harmitella tuota peukaloa, kiilasellainen olisi istunut käteeni paremmin, kuten edellisissä lapasissa. Ja olisin aloittanut peukalon monta senttiä aiemmin, kun tuo tuntuu nyt liian löysältä ranteen kohdalla. Ehkäpä taas nahkahanskat alla pelastavat tilanteen...

Muuten tuli tosi mukavat tumput, näitä kehtaa esitellä. Seuraavissa kirjoneulelapasissa vain pitää sitten olla kiilallinen peukalo :)

Kirjoneuletta!

Nyt on uusi taito hyppysissä! Tai itseasiassa jopa kaksi: saatuani elämäni ensimmäiset kirjoneulelapaset valmiiksi, innostuin kokeilemaan kuvanmuokkausta. Tässäpä tuloksia:

Lapasiin lipsahti kuvioon muutama virhe. Päätin, että tekee perfektionistille hyvää olla korjaamatta niitä, joten neljä vääränväristä silmukkaa sinne jäi - vaikka enhän minä niitä tietenkään laskenut... 

Otin kuvat heti lankojen päättelyn jälkeen, kun en millään malttanut odottaa huomiseen. Kastelin ja asettelin tumput mittoihinsa vasta kuvauksen jälkeen, eli huomenna varmaan kuviot olisivat paremmin edukseen. Mutta yllättävän tasaisesti sain kuviot tehtyä, mitä nyt perinteisesti vasen lapanen on hieman suurempi kuin oikea. Milloinhan opin olemaan löysäämättä parin teon aikana?! Legendaaristen ala-asteen ensimmäisten Lovikka-lapasten kokoero oli noin neljä senttiä, nyt sentään vain juuri havaittava...

Kirjoneuleen salat minulle lopullisesti paljasti Pilvisenä päivänä -blogin hanna, jonka nerokas postaus lankadominanssista sai minunkin aivoni vihdoin taipumaan kirjoneuleelle. Monesti minun täytyy ymmärtää asia kunnolla, ennen kuin uskallan kokeilla. Nyt on ymmärretty, ja mukavastihan tuo tuntui sujuvan. Nyt vain puikoille jokin villimpi väriyhdistelmä!

Ensimmäisessä kuvassa oli uusi rakkauteni, pärekori. Oli pakko saada kaksi erikokoista, kun olivat puoleen hintaan. Niissä sitten säilyttelen lankoja pölyttymässä :) Alla isompi.

Kuvien muokkaus onnistui yllättävän kivuttomasti Picmonkey-sivuilla. Ei tarvinnut ladata ohjelmaa koneelle, vaan kaikki kävi näppärästi netissä. Taidanpa kokeilla toistekin!

Onni on...

Onni on itsetehdyt lapaset! Toinen pari Neidonkyyneleitä valmistui tänään.

Lankana tällä kertaa - minulle ensimmäistä kertaa - Gjestalin Janne kirkkaanpunaisena. Lanka oli paljon liukkaampaa kuin tuttu seiskaveikka ja jonkin verran ohuempaakin, joten neuloin kolmosilla ja 44 silmukalla 40:n sijaan. Näihin lapasiin piti tehdä yksi mallikerta enemmän kuin ensimmäisiin, mutta ovat silti saman kokoiset... Jännä yhtälö!

Haaveilin pitkään joulunpunaisista lapasista, ja varta vasten kävinkin lankaostoksilla. Kotona sitten muistin, että viikon vanha olkalaukkuni on karkkimaisen viininpunainen, eikä se oikeastaan sallisi kaverikseen vääränpunaisia lapasia! Voi mikä harmitus! 

Mutta: on siis pakko tehdä uudet ;) Ja kun olen tässä syksyn aikana kerännyt rohkeutta kokeilla kirjoneuletta ensimmäistä kertaa, niin uskalsin tulostaa tämän ohjeen ja aloittaa. Ehkäpä uusi laukkuni tykästyy harmaisiin lapasiin punaisella kuviolla...

Neulominen on ihanaa! Näiden kahden kirjoneulerivin jälkeen en voi kuin ihmetellä, miksi en ole kokeillut aiemmin. Saas nähä kuin likan loppujen lopuksi käy!

Välillä jotain muuta

Neulomisvimma ei hellittänyt kahden huivin jälkeenkään, joten oli aloitettava jotain. Sukkia tein kesällä useammat, joten halusin välillä tehdä jotain muuta. Ullan Neidonkyyneliä olen bongannut muutamissa blogeissa, joten päätin tehdä ne.

Kauniimpia kuvia löytyy tuolta Ullan sivuilta, lapasteni väri on oikeasti viininpunaisempi. Lanka on seiskaveikka ja puikkoina kolmepuoloset. Tein täsmälleen ohjeen mukaan. Ohjeessa varoiteltiin, että malli on kapea, joten en sitten neulonut kolmosilla, kuten yleensä seiskaa. Käsialani on löysähköä, joten kolmosilla olisi tullut tiiviimpää, mutta kelpaavat nuo nyt noinkin! 

Istuvat käteen kuin hansikkaat, ja ovatkin pehmoiset, kun jaksoin kostuttaa ja asetella muotoonsa. Ja jos tuuli liikaa tulee läpi, niin eiköhän ne veny nahkasormikkaidenkin päälle.

Voisin tehdä heti perään toiset, niin hieno tuli tuosta kuviosta. Minähän en ollut aiemmin tehnyt kuin "yhden silmukan palmikkoa" (perussukkiin 2o2n-varressa: vasemman puikon toinen silmukka takakautta oikein ja sitten ensimmäinen oikein), joten tämä oli tällainen mukava välityö ennen siirtymistä isojen tyttöjen palmikkoihin. Apupuikot ovat olleet kaapissa jo pitkään, joten kohta ei enää pitäisi löytyä tekosyitä välttää noita ihanimpia neuleohjeita!