Häälahja ja kortti ystävälle

Elokuun ensimmäisenä päivänä juhlimme ystäväni häitä. Kihloihin pari meni jo vuotta aiemmin, joten vuoden ajan ehdin suunnitella ja toteuttaa häälahjaa. Aika nopeasti päädyin tekemään lahjan itse, ja koska ensimmäisestä isoäidinneliöpeitosta tuli niin mieluinen, päätin tehdä sellaisen.

Tein ensimmäiset neliöt muistaakseni lokakuussa 2014. Tiesin heti, että halusin pohjaväriksi harmaata, mutta muita värejä pyörittelin mielessä pitkään. Lopulta valitsin kolme erisävyistä punaista sekä keltaisen piristykseksi. Tuossa mattotelinekuvassa värit ovat hieman vääristyneet - keltainen näyttää ainakin minulle liian hailakalta.

Neliöitä on 130 kpl, kuten ensimmäisessäkin peitossa. Kokoa kertyi 190cm x 135cm sekä 1,74kg. Ajattelin, että nuoripari mahtuu mukavasti tällaisen jättipeiton alle torkkumaan.

Neliöt valmistuivat tasaiseen tahtiin puolen vuoden aikana. En ottanut stressiä, kun aikaa oli niin ruhtinaallisesti. Yhdistin palat keväällä ja kesäkuussa viimeistelin.

Keväällä kuulin sitten pienen ilouutisen; hääpari odottaa vauvaa syntyväksi marraskuussa! Pitihän minun tietenkin sitten neuloa jotain omaa uudelle tulokkaalle.

Ohjeen löysin Villaviidakko-blogista ja lankakaupassa en osannut valita muuta väriä kuin saman keltaisen, kuin Villaviidakon Emmakin. Emmalla vain on paremmat kuvat - käykäähän kurkkaamassa!

Peitolla kokoa 60cm x 60cm ja 138g. Minikokoinen peitoksi, mutta onpahan syötävän suloinen. :)

Tässä vielä lahja kokonaisuudessaan lahjapöydällä:

Tavoilleni uskollisena väkersin kortin viime hetkellä. Kiitos kollegalle sydänkuvioista! :)

Ensikosketus taikataikinaan

Ihastelin ennen joulua ihanan rouva Lakeuden kauniita itsetehtyjä kuusenkoristeita. En muista tehneeni itse koskaan mitään taikataikinasta, ja ajatus jäi muhimaan takaraivooni. Lauantaiaamuna heräsin päässäni vain yksi tuuma: tänään minä kokeilen tehdä piparkakkukoristeita.

Taikina on helppo tehdä; tarvitaan vain vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja tilkka ruokaöljyä.

2 dl jauhoja
1 dl suolaa
1 dl lämmintä vettä
1 rkl ruokaöljyä

paistetaan 100 asteessa pari tuntia, 
käännellään pariin kertaan (etteivät kupruile)

Ensimmäiseen taikinaan minun piti lisätä sekä jauhoja että suolaa, koska se jäi tahmeaksi. Kaikki piparit mahtuivat yhteen pellilliseen. Taikina ei kohoa ollenkaan, joten riitti vain varoa, etteivät kuviot osu toisiinsa. Äidin kätköistä löytyi vaikka minkä kokoista muottia, ja valitsin nyt tähän kertaan siroimmat ja jouluisimmat. Joskus voisin ehkä tehdä tuossa kuvassa taustalla näkyvällä perhosmuotilla vaikka synttärikortin kummitytölleni!

Onko salmiakkikuvio jouluinen? No, käyväthän ne vaikka pakettikorteiksi ;) Reiät sain tehtyä siististi vanhalla (ja tyhmällä) kuulakärkikynällä, jonka ihan mielelläni uhraan askarteluihin.

Paistelin ensimmäistä peltiä kolmatta tuntia, kun kyllästyin odottamaan ja lisäsin lämpöä. Silloin osa pipareista sai hieman väriä, osa jäi vaaleaksi. Tykkään oikeastaan kummastakin vaihtoehdosta.

Innostus jäi sen verran päälle, että tekaisin toisen taikinan heti ensimmäisen satsin kuivuttua. Nyt lisäsin vähemmän öljyä, mutta silti piti jauhoja hieman lisätä. Halusin kokeilla, onnistuisiko noihin pieniin palloihin yhdistää pikkuinen pala. Näin mielessäni kuusenkoristepallot.

Näyttivät onnistuvan! Noilla palloilla voisi vaikka koristella ensi vuoden joulukortit?

Toisesta satsista jäi pikkuinen möykky, koska pelti tuli täyteen. Uunin lämpötila oli nyt 125 astetta, mutta piparit kupruilivat enemmän. Eli siis kannattaa valita matalampi lämpötila, vaikka silloin joutuukin odottamaan kauemmin. Taikina säilyi aivan hyvin kannellisessa rasiassa jääkaapissa. Tänään siitä tuli parikymmentä pientä joulupalloa. Onpahan mistä tehdä niitä kortteja :)

Värjäämistä vielä jään miettimään. En ole varma vesiväristä, enkä oikeastaan edes tiedä, haluanko muuttaa tuon luonnollisen matan värityksen. Toisaalta kiiltävä lakka sopisi ainakin noihin palloihin ja sydämiin, ja miksei tähtiinkin. Jään siis pohtimaan vielä - onhan se sitten mukava ryhtyä töihin, kun suurin homma on jo tehty!

Sokeritärkätyt joulukortit

Tänä jouluna pääsin helpolla: vuosi sitten alkanut lumihiutalevirkkausinto jatkui pitkälle alkuvuoteen, joten joulukorttien hankalin aihio odotti minua syksyllä valmiina. Olin myös ostanut korttipohjat valmiiksi erään liikkeen loppuunmyynnistä. Piti vain tärkätä virkkuut ja askarrella kortit.

Tai niin minä luulin.

Eipä löytynyt sitten ohutta hopeatussia, sitä jonka olin vuosi sitten ostanut. En löytänyt myöskään hyvää joulua -ääriviivatarroja, joita melko varmasti olin vuosi sitten ostanut monen vuoden tarpeisiin. Eikä kirjekuoriakaan ollut varastoissa. 

Äidin paksulla hopeatussilla sain kuitenkin koristeltua korttien kannet ja teippasin tärkätyt hiutaleet paikalleen. Paikallisesta kirjakaupasta onneksi sitten löytyi tarroja, kirjekuoria ja tusseja - intouduinpa ostamaan sellaisen kolmen tussin sarjan, jossa on kultainen, hopeinen ja valkoinen! Valkoisella olikin sitten mukava kirjoittaa hyvän joulun toivotukset korttien sisäpuolelle.

Lumihiutaleita oli monen näköisiä, tässä kuvassa mielestäni kauneimmat. En osannut kaupassa valita noista tekstitarroista, joten ostin jokaista laatua!

Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy, että korttipohjat ovat himmeästi kiilteleviä. Tämän vuoden kortit ovat siis luksusversio viime vuoden korteista :)

Mitähän teen ensi vuonna? En ole virkannut yhtään lumihiutaletta, korttipohjia ei varmaan ole jäljellä enää riittävästi - tussit ja tekstitarrat ovat kyllä sitten valmiina odottamassa ;) Jospa taas joulun jälkeen alennusmyynneistä löytyy jotain kivaa.

********

Sokeritärkkäyksen pikaopas

2dl vettä

2dl sokeria

* Kiehautin pikkukattilassa veden ja lisäsin sokerin. Sekoitin kunnes sokeri liukeni ja nostin pingoitusalustan viereen pannunaluselle.

* Upotin 3-4 lumihiutaletta kattilaan, nostin hetken päästä haarukalla ensimmäisen hiutaleen alustalle. Nuppineulasin joka sakarasta.

* Käytin kattilaa liedellä aina saatuani yhden satsin pingotettua.

Tällä tavalla tulee tasaisen koppuraisia hiutaleita. Viime vuonna kiehautin veden vedenkeittimessä ja kaadoin lautaselle, johon lisäsin sokerin. Lautasella vesi viilenee todella nopeasti - kattilassa veden saa pidettyä tarpeeksi kuumana tarpeeksi kauan!

Uusi, parempi vuosi

Vieläkö kehtaa toivotella hyvät uudet vuodet? Toivotan silti:

Oikein antoisaa ja onnellista uutta vuotta 2014 meille kaikille!


Aloitin uuden vuoden askartelemalla vuosikalenterin keittiön seinälle.

Tilasin muistaakseni toissa kesänä Teippitarhan teippejä. Olin ihastellut niitä eri blogeissa jo hetken aikaa, ja uuteen kotiin muutettuani keksin tälle teippitaiteelle paikankin. Keittiön ehjä seinä oli täysin ehjä - ei minkäänlaista naulanreikää tai rikkua - enkä halunnut heti ensimmäisenä lähteä tuhoamaan sitä. Mudanvärisellä washiteipilläpä sain itselleni juuri oikean kokoisen ilmoitustaulun.

Tähän asti ilmoitustaululla olivat sikinsokin kaikenlaiset kortit ja valokuvat, mutta nyt muistin vuodentakaisen Susannan postauksen vuosikalenterista. Leikkasin ilmaiskalenterista kalenteriosat irti ja kiinnitin ne sinitarralla seinään.

Susannan kalenterin ruskeaa pohjaa hieman kadehdin, mutta menee se näin valkoisellakin. Jospa vaikka vuoden aikana lisäilen kuvia piristykseksi. Onpa siellä yksi siskoni tekemä kortti...

Muistelin tuossa viime syksynä listaamiani projekteja. Eipä ole niistä mikään muu valmis kuin se isoäidinneliöpeitto, joten muuttukoot ne tämän vuoden projekteiksi. Aikarajathan on tehty muutettaviksi? ;)

Toivon totisesti, että tämä vuosi on parempi kuin edellinen.

Sokeritärkätyt lumihiutaleet

Tänä syksynä alkanut virkkausinnostukseni huipentui joulukortteihin. Tässä todistusaineistoa iPhonella otetuin kuvin:

Edellisessä postauksessa jo vilautin tekemiäni keskeneräisiä hiutaleita ja tähtiä. Ohuimmasta virkkauslangasta tein isot hiutaleet, jotka sitten pujotin yönsiniseen korttipohjaan. Lumihiutale on siis kiinnitetty niin, että ylimmässä kärjessä on ompelulankainen ripustuslenkki, joka on pujotettu pienestä reiästä toiselle puolelle ja teipattu kireäksi. Tarkoituksena tietenkin se, että hiutaleen saa kortista pois ja ripustettua vaikka kuuseen.

Muu koristelu hoitui ohuella hopeatussilla, jolla töpöttelin pistejonot sekä valmiilla tekstitarroilla (kultaisia olisi kaapeista löytynyt vaikka kuinka, mutta nyt oli ostettava hopeisia).

Harvemmin olen valinnut sinisen värin joulukorttien teemaksi, mutta eipä mikään muu pohja näille koristeille kelvannut!

Lisää välipaloja (ja tonttuja)

Virkkuuinto ei ota laantuakseen. Tässä parin viikon sisään on valmistunut pari pikkupipoa sekä muutama kännykkäpussi. Ehdittiin me siskojen kanssa askartelemaankin!

  

Pipot pääsivät jo mukaan leikkiin. (Tarkennukseksi: minä en leikkinyt, vaan pikkuipanat ;))

 

Minäpä leikin tällä. Minäkin sain/ostin itselleni ensimmäisen älypyhelimen, joka tietenkin vaati suojapussukkaa. Lumihiutaleitakin olen virkannut jo aika pinon, mutta niistä lisää myöhemmin!

Syysloman kunniaksi kasasimme siskojen kanssa kuumaliimat ja muut tarvikkeet pöydälle. Olimme jo aiemmin keränneet männynkäpyjä ja tammenterhoja sisälle kuivumaan, ja uskalsimme jopa tarttua sahaan, kun halusimme jo katkaistusta pihlajanoksasta tontuille alustat. Ja niin oli meillä hauska ilta, kun kokosimme laulavaa tonttuperhettä.

 

Tässä olen minä :)

Pari tonttua on vielä viimeistelemättä, ja mietintämyssyn alla on piirretäänkö tontuille suut vai ei. Onneksi jouluun on vielä aikaa!

Valosarjatuunaus

Innostuin kokeilemaan, osaisinko synnyttää kuvallisen askarteluohjeen!

Aiheena ledvalosarjan koristelu, josta löytyy ohje tämän vuoden Kaikkien aikojen joulu -lehdestä. Harvoin kuitenkaan teen mitään suoraan ohjeesta. Sovellan aina ja varsinkin silloin, kun tavoitteena on tehdä lähes kuusikymmentä toistoa (kolmeen valosarjaan). Pähkäilen aikani löytääkseni yksinkertaisimman toteutustavan.

Tällä kertaa jätin ompelun ja eri paksuiset rautalangat pois, helpommalla pääsee näillä varusteilla:

ledvalosarja, 20 valopistettä
arkki punaista huopaa (Tiimarista)
vihreitä helmiä 38 kpl
kirkkaita helmiä 38 kpl
ohutta rautalankaa
tarvittaessa korupihdit

Leikkasin huopa-arkista noin 4x4cm neliöitä 38 kpl. Valosarjaan tulee 19 härpäkettä ja siis kaksi neliötä yhteen kukkaan. Neliö on ehkä turhan pieni taiteltavaksi, joten muutaman kokeilun jälkeen saksin lovet fiiliksen mukaan. Pois turhat hienostelut, ruttuun ne kukat kuitenkin menevät!

Pujotin noin 30 cm pitkän rautalangan huovasta läpi. Kovin paksulla langalla se ei onnistu! Taitoin rautalangan ja kiersin sen kiinni. Samalla tyylillä lisäsin ensimmäisen helmen.

Ja toisen helmen. Sitten lisäsin kolmannen ja neljännen helmen hieman kauemmas kukasta, jotta väliin jäävän rautalangan voi kietoa löyhästi johdon ympäri (ensimmäinen kuva).

Ihan mukava tuunaus, ehdin tosiaan kypsytellä toteutusta pari kuukautta. Nämä pattereilla toimivat valot tulevat joulupöytää koristamaan, ja toivottavasti miellyttävät kanssajoulustelevia! Ja mikä parasta, valot eivät ole kertakäyttöisiä vaan voin ottaa ne esille seuraavinakin jouluina. Tai jo keväällä tai kesällä ja tehdä niihin ajankohtaan sopivammat koristeet!

Kaikenlaista puuhastelua

Huh huh, kiirettä pitää. Muistin vihdoin aloittaa huivien pingotuksen, meinasi melkein unohtua. Tänään virittelin vain yhden huivin runkopatjaan, mutta täytyy varmaan huomenna mahduttaa kaksi samaan aikaan, kun tuntuu että päivät loppuvat kesken. Tajusin, ettei minulla olekaan aikaa aivan jouluaattoon, vaan lahjojen on oltava paketeissa noin seitsemässä päivässä!

Pingotus ei ole lempipuuhaani, sillä en koskaan oikein tiedä, mistä kulmasta aloittaa neulaaminen. Tässä Kuura-huivissa vielä korostuu, etteivät suorat linjat olekaan aivan suoria... No mutta käsintehty on käsintehty, kaupasta ostettu on sitten viivasuora :)

Mutta runkopatjasänky on oivallinen pingotusalusta, ja huivi kuivui päivässä.  

Huivi on silleen tosi kivasti nuottitelineen päällä. Levoton taustakaan ei minua häiritse, kun huivi on luonnonvalkoinen, mutta seuraavia huiveja varten täytyy keksiä jokin muu esillepano.

On täällä flunssan keskellä syntynyt jotain muutakin: Kaikkien aikojen joulu -lehdestä nappasin hauskan idean. Koristelin patteriledvalosarjan huopakukilla ja helmillä rautalankaa vääntelemällä. Kolme tällaista tulee piiiiitkän pöydän päälle. Ei tarvitse sitten murehtia, yltävätkö pikkumuksujen kädet kynttilöihin!

Joulukortteja ja lahjapipoja

On täällä jotain sentään tapahtunut, vaikken olekaan pariin viikkoon blogia päivittänyt!

Äsken innostuin vihdoin tekaisemaan pakolliset joulukortit. Pakolliset siksi, etten yleensä jaksa niitä tehdä, mutta nyt erehdyin ostamaan arkillisen joulupostimerkkejä. Eihän niitä tietenkään voi jättää käyttämättä, joten oli käytävä suunnittelemaan.

Männä viikolla Tiimarista sattui mukaan ihanat viininpunaiset, metallinhohtoiset kaksiosaiset korttipohjat, joita oli sopivasti kymmenen kappaletta. Samalla reissulla löysin sellaisen paperilajitelmavihon, jossa leikkelin kuvat kortteihin. Kuusikortteja on kuusi, nuo neljä ovat yksilöitä =) Niissä on kannessa - huonosti kuvassa näkyvät - kultatarrat tekstillä Joulurauhaa.

Korttien takana näkyykin uusin ihanuus, Kunnaksen joulukalenteri. Kai saa yhdellä jouluhullulla olla kaksi ostettua kuvakalenteria ja yksi ilmainen?! En voinut vastustaa kiusausta, kun Kunnas on ehdoton lempparini!

Neuloakin olen ehtinyt ja jaksanut. Huiveja tekeytyy pikku hiljaa, mutta välissä olen saanut kaksikin pipoa valmiiksi. Tässä ensimmäinen:

Toinen on samanlainen sinisenä ja puikoilla on jo kolmas valkoisena! Ohje on oma, 2o 2n niin pitkään, että lanka riittää vielä kavennukseen. Sopii ainakin omaan päähäni, mutta toivottavasti myös sukuni miehille. Päätin siis vihdoin, että miehet saavat pipot. Toivottavasti ehdin saada kaikki valmiiksi aattoon mennessä!

Postailen pipoista myöhemmin kattavammin, nyt täytyy jatkaa neulomista =)

Joulumieltä...

Tiimarista oli pakko ostaa tuo kranssi. Valkoisena olin sitä jo ihaillut aiemmin, mutta nyt tuo ainoa kaunis harmaasävyinen pääsi kotiin asti. Ovikoristeeksi sen aion tuunata, pitää vain ideoita haudutella mielessä.

Kranssi on halkaisijaltaan noin 23cm, juuri sopivan siro oveeni. Asun vanhassa kerrostalossa, ja täällä on jo asukkailla monenmoista koristelua, joten voin melko huoletta tehdä haluamani koristukset. Ehkä huopaa, tai sittenkin kuusenoksia (muovisia) tai ehkä vain punainen peltisydän, jonka nappasin alesta viime joulun jälkeen... Tais jospa kutoisinkin pikkuruiset punaiset tumput tai villasukat kranssin keskelle killumaan!  

Paljon on ideoita, mutta onneksi on vielä aikaakin - eihän kranssia nyt ihan heti kehtaisikaan oveen laittaa!

Huopasydämiä

Enpä ole saanut aloitettua uutta huivia, sen sijaan täällä on valmistunut tällaisia:

Joulusydämet à la elokuu

Joulufiiliksissä, kyllä vain. No onkos se ihmekään, kun joululahjojenteonkin aloitin jo heinäkuussa... Lähden jouluviettoon pohjoiseen, ja haluan ottaa mukaan helpostikuljetettavia, rikkoutumattomia koristeita. Tällaiset syntyivät ensin, ja jotain paperihässäkkää on vielä suunnitteilla! 

Mallisydämen piirsin vapaalla kädellä paperille (koko noin 10x10cm) ja sen mukaan leikkasin huovasta palat. Ihastelin kauan sitten siskoni kauniita ja tasaisia pykäpistoja, joten halusin itsekin kokeilla niitä. Koristelu on vielä vaiheessa. Jonkinlaisen kiinnityssysteemin nämä myös vielä tarvitsevat, mutten ole päättänyt, haluanko ne kuuseen vai seinälle tai jopa kattoon... Kattoo sitten.

Itseäni ei ihmetytä ollenkaan, että kaikki muu tuntuu nyt kivemmalta tekemiseltä kuin tuo huivien suunnittelu. Ainahan minä alisuoritan: kun en edes yritä, en voi epäonnistua. Siksi yllätin itsenikin, kun perustin tämän blogin... Täällähän epäonnistun julkisesti! Mutta jospa tämä saisi minuun vähän taistelutahtoa. 

Nytpä oikeastaan voisinkin hieman tutkailla noita huiviohjeita... =)