Virkattu päiväpeite

Häälahjapeitto nro 2

• päiväpeite parisänkyyn, koko noin 240x240cm
• kuusikulmion ohje kirjasta Iloa virkkaukseen, 30 värikästä virkkausohjetta, Moreeni 2015
• Novitan 7 veljestä, pääväri valkoinen
• kuutioissa punainen, vaaleanpunainen, syklaami, fuksia, viininpunainen (ja nimetön pieni jämäkerä vaaleaa lilaa)
• kirkas vihreä, sammaleenvihreä sekä vaalea vihreä
• lisäksi hieman keltaista siellä täällä
• paino yhteensä 5100g
• paloja 313 kpl

Häälahjapeitto on valmis! Ja vihdoin paikallaan - juuri sopivasti ennen ristiäisiä. Projekti alkoi 1.4., kun kuulimme, että sisko oli mennyt edellisenä päivänä naimisiin. Kyselin hääparilta, ottaisivatko he vastaan häälahjaksi samanlaisen isoäidinneliöpeiton kuin edellinen tekemäni. Hyväksyivät, ja mietintämyssy pistettiin päähän saman tien. Väriksi löytyi kyllä heti punainen.

Alle viikkoa myöhemmin sisko laittoikin kuvaa löytämästään kirjasta; silmää miellytti kuusikulmio neliön sijaan. Punaisia 7 veljestä -keriä ostelin alennuksesta pikku hiljaa. Lainasin kirjastosta Iloa virkkaukseen -kirjan, josta löytyi paljon muutakin mielenkiintoista! Kaikki liikenevä aika tänä keväänä meni tämän peiton tekemiseen, mutta jospa nyt ehtisi kokeilla muutakin.

Pikkuhiljaa suunnitelma muodostui: siskoa miellytti kirjan malli, joten pääväriksi valittiin puhdas valkoinen. Jokaisen kuution uloin pylväskerros sekä kiinteiden silmukoiden kerros tehtiin valkoisella. Samoin yhdistäminen ja koko peiton reunojen viimeistely. Kuutioissa pääosassa ovat eri punaisen sävyt, neljäs kerros aina kirkas punainen. Tein parikymmentä vihreää kuutiota, ja keltaista on siellä täällä piristeenä.

Sunnuntaihin 15.5. olin tehnyt jo 90 kuusikulmiota. Siitä tahti eteni välillä reippaasti, välillä laiskasta. Olin laskenut, että jotta peitto ehtisi valmiiksi ristiäisiin, minun pitäisi virkata kuutioita viikossa vähintään 25 kpl, eli joka päivä 4-5 kpl. Tämä tahti onnistuikin, ja innostuinpa välillä tekemään enemmän ja sitten sainkin jossain välissä pitää vapaan viikon. Viimeiset kuutioit virkkasin kesäkuun viimeisellä viikolla. Virkkaaminen oli kyllä tosi mukavaa!

Yhdistäminen aiheuttikin sitten harmaita hiuksia.

 

Kuusikulmiot eivät yllättäen käyttäydykään kuten neliöt. Piti tehdä vinoja pötköjä.

Hieman huonosti näkyy tässä valkoista vasten, mutta tuon ylänurkka on jo yhdistetty. Eli ensin piti yhdistää palat vinottain yhteen, sitten sai virkata pitkittäin. Eli virkkasin joka palan ensin yhdeltä sivulta kiinni ja sitten yhdistin jonot. Näin tuli loputtomasti langanpätkiä pääteltäväksi, mutta pinta näyttää tosi siistiltä!

Tämäkin työvaihe oli sitten todella mukava, vaikka aluksi jännitikin. Oli hauskaa nähdä peiton muotoutuvan ja vihdoin tuntui oikeasti siltä, että olen tekemässä isompaa työtä enkä pelkkiä pikkupaloja.

Lopuksi vielä virkkasin kiinteitä silmukoita koko peiton ympäri kaksi kierrosta. Lopulta päätin olla tekemättä puolikkaita kuutioita kahdelle sivulle, koska niiden tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja ainakaan minun silmääni tuo "koloreuna" ei häirinnyt. Onneksi se ei näytä pahalta sängylle levitettynäkään.

Peitto painaa yli viisi kiloa, joten viimeisten langanpätkien päättely sekä reunakierrosten virkkaus kävi jo työstä. Mutta kivaa oli, ja heti tuli ikävä - kädet kaipasivat työtä pitkään! Loppujen lopuksi: kannatti tehdä, vaikka rankka oli. Ihan mukava elämäntarkoitus oli koko kevään! Kukas seuraavaksi menisi naimisiin? :)

Pitsineuletakki

Ikuisuusprojektini on valmis!

Äitini toivoi pitkään ohuesta villalangasta neulottua takkia, sillä joskus seiskaveikkainen lämmitti liikaa ja joskus puuvillainen ei lämmittänyt tarpeeksi. Keskustelimme pitkään, olisiko Nalle se paras lankavaihtoehto, sillä äiti halusi jotain, joka ei kutittaisi.

Olisihan noita vaihtoehtoja pilvin pimein, mutta silti Nalle vei voiton; se on tuttu ja turvallinen, vaikkakin hieman karhea.

Pitsineuletta äidille

Novita Talvi 2010: Neulottu naisen pitsijakku

Nalle, meleerattu beige, 5 kerää

10 nappia

Pitsipyöröt 3 ja 3,5

Jännitin takin aloitusta aika paljon. En ole neulonut tällaisia suuria töitä, kun olen aina epävarma mitoista ja yhdistämisistä. Muistaakseni vuonna 2010 neuloin ystävälleni puuvillajakun syntymäpäivälahjaksi, ja koon arpominen ja silmämääräinen asettelu jättivät kai pienen peikon takaraivoon. Taisi tässä mennäkin vuosi, ennen kuin otin puikoille toivotun takin.

Neuloinkin ensimmäiseksi kaiken taiteen sääntöjen mukaan mallitilkun! Eipä se tiheys tietenkään vastannut ohjetta, joten päädyin laskelmien jälkeen tekemään L-koon takin S-koon silmukoilla. Minulla kun tuo käsiala on aika löysähköä... ;)

Äiti itse löysi mieleisensä ohjeen mummolasta. Yksinkertainen mutta näyttävä pitsikuvio ei kaivannut vahvaa väriä, joten kun meleerattu beige käveli kaupassa vastaan, niin otin niitä heti kahdeksan kerää. No, jäipähän pari kerää varastoon, kun takkiin meni vain neljä kokonaista kerää ja rapiat. Se on se löysä käsiala ;)

Napit löysin Helsingistä FiinaNeuleesta, jonka ohi olen nyt kävellyt päivittäin uuteen työpaikkaani. Käväisin sisällä mallitilkun kanssa, ja pian oli kymmenen nappia onnellisempi. Ohjeessa kehotettiin tekemään 9 napinläpeä, mutta jotenkin kummasti niitä syntyikin kymmenen. Mutta eivät napit mielestäni ole ollenkaan liian tiiviisti.

Hihojen istutus jännitti minua etukäteen kovasti, mutta sehän meni oikein mukavasti! Nyt on siis pelot taltutettu, ja ehkä jopa kerätty rohkeutta tehdä uusikin takki!

Seuraavalla kerralla vain pitää muistaa tuplatarkastaa hihojen pituus... Kaikki muut mitat olivat kunnossa, mutta hihoista tuli 5-6 cm liian pitkät. Höh, milloinpas mikään olisikaan täydellistä. Mutta hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan!

Kiitos malli-äidille <3

Joulujunat

Junasukkailu jatkuu. Neulomisfiilis täytyy hyödyntää heti vaikka tällaisilla pikkutöillä, kun se tunne tuntuu tänä syksynä kiertävän minut kaukaa.

 Junasukat

Novita Nalle 40g

puikot 2,5

Sää ehti kylmetä viikon aikana. Talvi on tulollaan, vaikka lunta ei ole vielä satanut kuin nimellisesti. Tervetuloa pakkaskelit! Joululaulut soivat jo päässä ja pianolla, ja kynttilöitä polttelen joka ilta. Tämä on se paras olo, tämä joulun odotus.

Täällähän minä...

Juu, tuota, elossa ollaan. Käsityöt eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan, ainakaan niin paljoa, että valmista tulisi. Ainahan sitä jonkinlaista suunnitelmaa takaraivossa on, mutta se toteutus on jäänyt kevään ja kesän aikana nolliin.

 

Kesäkuussa aloitin kauan hautomani Haruni-huiviprojektin, mutta se jäi alkutekiöihin yllättävän muuttoremppa-avustusviikon takia. Eno perheineen oli kiitollinen avusta, mutta huivi unohtui sitten nurkkaan, eikä jatkoa vielä näy.

Mutta totta kai kovimpien helteiden aikaan tekee mieli kutoa sukkaa.

Perusraitasukat

neljää eri väriä seiskaveikkaa

puikot 3, silmukoita 44

menekki 91g

Olin mummolassa pohjoisessa ilman lankojani, mutta onneksi äiti oli tulossa mökkeilemään. Tilasin omasta varastostani jotain oranssia ja vihreää sekä vitivalkoista seiskaveikkaa. Enpä muistanut, että siskoni oli jo tehnyt yhden sukan melkein samoista väreistä vain hetkeä ennen lomallelähtöä... Taisivat jäädä värit kummittelemaan mieleen!

Sukat on aloitettu pohjoisessa ja alkuinnostuksen jälkeen oikeastaan kokonaan kudottu kotona. Yritin tehdä raitoja fiiliksen mukaan miten joten, mutta tarkkana tyttönä en osannut olla kehittämättä kaavaa.

Syksyiset värit kertonevat siitä, että en paljoa panisi pahitteeksi, jos nämä helteet pian muuttuisivat syksyn kuulaaksi sääksi!

Pitsineuletakki nukelle

Pitkän tauon jälkeen käsillätekeminen on taas koukuttanut. Ensin syntyi nukelle pitsineuletakki.

Pitsineuletakki nukelle (oma malli)

Novita Nalle valkoisena

puikot 2,5

neulottu alhaalta ylös ilman saumoja, hihatkin pyörönä poimituin silmukoin

aloituksessa 72 silmukkaa

Samanlaisen takin tein jo ennen joulua kummitytölleni. Tämä takki tuli äidin hoitolasten leikkeihin. Mallinukke on napattu nukkumasta nukenvaunuista.

 

Olin eilen illalla ulkona (vanhempieni omakotitalon etupihalla) muotikuvaamassa tätä kaunista mallia, ihan kotiasussa, löysissä collagehousuissa ja hupparissa ja mutaiset kumpparit jalassa, kun pihatiellä aivan yllättäen asteli jonkinlainen kauppamies. 

"Olisiko teillä aikaa keskustella kodinturva-asioista?"  

"Öö, tota, minäpä en näistä asioista päätä, olen vain tytär..."

Nappasin nuken kainaloon ja noloissani mumisin jotain isän hakemisesta. Tulipahan annettua tosi aikuinen kuva itsestäni! Että täällä minä - Eve 28-v. - leikin ulkona nukella...

Että sellasta tällä kertaa :)

Maailman helpoin palmikkopipo

Toissa syksynä neuloin monta lahjapipoa ja tarkoituksena oli neuloa sellainen myös itselleni. Olen pärjännyt monta vuotta pelkillä korvaläpillä, mutta onhan se vähän noloa, ettei neulojalla ole yhtään omatekemää pipoa. Ja kun tällaiset ihanat kunnon pakkaset ovat piristäneet päiviä tänä ja viime talvena, niin olen ehkä pikku hiljaa huomaamassa lämmittävän päähineen hyödyt. Ehkä.

Syntyi siis (vale)palmikkoversio toissa syksyn lahjapipoista.

Palmikkopipo, oma malli

Eco Alpaca 100g Viking

pyöröpuikot 4, 40cm 

silmukoita 72

6-säteinen sädekavennus

Syksyn pipothan menivät miehille, joten nyt oli aika tehdä jotain tyttömäistä. Olen pariin kertaan tehnyt villasukkiin vastaavaa palmikkoa, joka siis tehdään näin:

Jätä 1. oikea silmukka vasemmalle puikolle, neulo 2. oikea silmukka takaa oikein. Jätä se oikeankäden puikolle ja neulo vasemman puikon 1. silmukka oikein. Nurjat nurin. Neulo kiertokerroksen jälkeen kaksi kerrosta 2o 2n.

Kavennuksen tein taas tutulla ohjeella, jota en kyllä tällä kertaa jostain syystä aivan ymmärtänyt. Puuttuiko sieltä jokin kaavio? Saatoin unohtaa myös lukea ohjeen kunnolla... Tein sen sitten näin:

Työssäni on 72 silmukkaa ja 18 palkkia oikeita silmukoita. Niistä tulee kuusi kolmen palkin osiota.

Osion ensimmäinen silmukka on yksinäinen nurja:
n, 2o, 2n, 2o, 2n, 2o, n.

Kavenna ensin keskimmäisen palkin ympäriltä nurjat silmukat
-> n, 2o, 1n, 2o, 1n, 2o, n.

Neulo yksi välikerros.

Kavenna osion alussa 2 oikein yhteen ja lopussa ylivetokavennus
-> 2o, 1n, 2o,1n, 2o.

Neulo välikerros. Kavenna osion reunoissa joka toinen kerros, kunnes jäljellä on 12 silmukkaa. Päättele.

Aloitin palmikot heti ensimmäiseltä kerrokselta ja tein ne seitsemään palkkiin, jotka kääntyvät otsalle. Neuloin niitä reilut kymmenen senttiä ja sitten käänsin työn toisin päin. Käännöskohtaan jäi pieni reikä, mutta onneksi se jää taitoksen alle.

Ensimmäisen testikäytön jälkeen voin olla tyytyväinen: pipo on lämmin, sopivan kokoinen ja ihan nätti. Enkä välttämättä tarvitse korvaläppiä, jotka painavat joskus ikävästi silmälasien sankoja korvan takaa. Eikä lanka kutita, vaikka hieman kyllä tekisi mieli raapia otsaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, ettei otsani ole tottunut noin läheiseen kontaktiin ;)

Äidille kiitos ulkokuvista ja mallinaolosta kavennuskuvassa!

Lisää välipaloja (ja tonttuja)

Virkkuuinto ei ota laantuakseen. Tässä parin viikon sisään on valmistunut pari pikkupipoa sekä muutama kännykkäpussi. Ehdittiin me siskojen kanssa askartelemaankin!

  

Pipot pääsivät jo mukaan leikkiin. (Tarkennukseksi: minä en leikkinyt, vaan pikkuipanat ;))

 

Minäpä leikin tällä. Minäkin sain/ostin itselleni ensimmäisen älypyhelimen, joka tietenkin vaati suojapussukkaa. Lumihiutaleitakin olen virkannut jo aika pinon, mutta niistä lisää myöhemmin!

Syysloman kunniaksi kasasimme siskojen kanssa kuumaliimat ja muut tarvikkeet pöydälle. Olimme jo aiemmin keränneet männynkäpyjä ja tammenterhoja sisälle kuivumaan, ja uskalsimme jopa tarttua sahaan, kun halusimme jo katkaistusta pihlajanoksasta tontuille alustat. Ja niin oli meillä hauska ilta, kun kokosimme laulavaa tonttuperhettä.

 

Tässä olen minä :)

Pari tonttua on vielä viimeistelemättä, ja mietintämyssyn alla on piirretäänkö tontuille suut vai ei. Onneksi jouluun on vielä aikaa!

Välipaloja

Isoäitipeiton jälkeen oli aika tyhjä pää. Ei oikein tehnyt mieli aloittaa mitään. Avasin sitten suuni vanhempieni luona, ja johan pukkasi tilausta! Oli tarvetta muhkealle tuubihuiville ja kännykkäpussille.

Sisko toivoi muhkeaa ja valkoista tuubihuivia, jonka saisi kaulalle kaksinkerroin. Ensimmäinen yritelmä olikin sitten liian kapea.

Tuubihuivi (oma viritys)

Novita Teddy

pitkät puikot 6

silmukoita 20

menekki 1 kerä

Teddy-lanka on ihanan pehmeä ja lämmin kaulaa vasten! Tajusin viimeisten silmukoiden aikana, ettei huivista tullut niin muhkea kuin sisko toivoi, mutta onneksi keriä oli kaksi jäljellä. Ja koska tähän ensimmäiseen huiviin meni muutamaa metriä vaille koko kerä, uskalsin tehdä toisesta huivista tuplasti leveän.

Tuubihuivi (oma viritys)

Novita Teddy

pitkät puikot 6

silmukoita 40 

menekki 2 kerää

koko kaksi kertaa kaulan ympäri

Kuvio hieman muuttui toiseen huviin, muuten tuli samanlainen. Ekaan tein reikärivit minne sattuu, sillai mukavasti fiiliksen mukaan ja toiseen kehitin systeemin. En tiedä miksi kutsua tuota oikeiden ja nurjien muodostavaa kuviota, mutta sellaista isompaa helmineuletta (?) on aina reikärivien välissä: oikeilla ja nurjilla silmukoilla muodostuu neliöitä kummallekin puolelle. Siinä on se hyvä puoli, ettei huiviin tullut nurjaa puolta - varsinkin kun reikäriveihinkin tein nurjalla puolella välillä oikean ja välillä nurjan rivin.

Huivien teon lomassa virkkasin siskon uudelle "lapselle" suojapussin. 

Puhelimen suojapussi (oma viritys)

Novitan Nalle

koukku 3

silmukkaluvusta ei tietoa

Käsiä syyhytti siihen malliin, että oli aloitettava virkkaus heti kun käsky kävi. Äidin lankakätköistä löytyi joulunpunaista nallea, ja silmämääräisesti virkkasin oikeankokoisen pussukan. Tein väliin pylväskerroksia, muuten pussi on kiinteitä silmukoita. Ja koska äitikin sai uuden lapsen (siskon vanhan), piti hänellekin tehdä omansa.

Ja ihana syksy piristää mieltä. Selvisin kuumasta kesästä ja nyt alkaa minun vuodenpuolikkaani! Kaikki kauniit värit ja raikas ilma - mikäs sen mukavempaa.

Isoäidinneliöpeitto

Peitto on valmis!

Olipa se projekti. Kaikki lähti siis liikkeelle kauan sitten - muistelimme että mahdollisesti toissa keväänä - kun äitini innostui jämälankailemaan. Äiti virkkasi isoäidinneliöitä seiskaveikasta 4,5 koukulla ja tosiaan jämälangoista. En ole laskenut kuinka montaa väriä peitosta löytyy, mutta kuten kuvista näkyy siellä on yksivärisiä, vaaleita, tummia, liukuvärjättyjä, pikkukukallisia, raidallisia ja muotopuolia neliöitä. Suuri osa tämän perheen pienistä lankanöttösistä saatiin näin hyötykäytettyä.

Palasia syntyi ensin 108 kappaletta, mutta kun viime joulun aikaan ihastelimme niitä levittelemällä ne lattialle, totesimme heti, että kyllä siihen vielä vähän voisi tehdä lisää. Minä lupasin sitten yhdistellä. Valmiit neliöt lähtivät mukanani Turkuun ja uudet 22 seurasivat pian perässä.

Ja nyt on vihdoin täkki valmis! Ja aikamoinen täkki siitä tulikin: palasia 10x13, lankaa meni 1,7kg, leveyttä tuli 147cm ja pituutta 185cm. Että mahtuupa sitten isompikin ihminen pikku peittosen alle päiväunille...

Pohdin pitkään kuinka haluaisin yhdistellä palat toisiinsa. Ompelemalla joutuisi joko leikkimään turhan pitkien lankojen kanssa tai päättelemään joka palasen jälkeen, joten virkkaamalla oli yhdistely tehtävä. Onneksi bongasin tämän postauksen Eilen tein -blogista. Siellä oli taikasanat: Virkkaa neliöt yhteen ensin pituussuunnassa, sitten leveyssuunnassa. Siitä se sitten lähti.

Ensin virkkasin palat parijonoon. Kuvassa virkkaussuunta ylhäältä alas.

 

Sitten yhdistin parijonot yhteen. Siinä auttoivat hakaneulat, jotta palat pysyisivät oikein päin. Taas virkkaussuunta kuvassa ylhäältä alas.

 

 

Peitto näyttikin jo peitolta, kun olin virkannut kaikki pystysaumat. Sitten olikin helppo tehdä sama vaakaan. Kuvassa olen virkannut kaksi alinta saumaa.

  

Lopuksi virkkasin reunaan yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja piparkakkureunuksen.

Hyvää kannatti odottaa :) Kannatti antaa suunnitelman muhia takaraivossa ihan rauhassa, ennen kuin aloitin. Lopputulos on juuri sellainen kuin kuvittelin ja tekeminen oli yllättävän mukavaa. Syksyn viileitä säitä kyllä kaipasin, tuli nimittäin aika kuuma peitto sylissä - onneksi on tuuletin!

Langanpätkien päättelykään ei ollut pahimmasta päästä, kun äitini oli jättänyt vain yhden pääteltävän per neliö, mutta ihan tarpeeksi sitä sai nytkin harrastaa. Alussa se tuntui kyllä ärsyttävältä, mutta nyt en enää muistakaan koko asiaa ;)

Siis: hyvä että tuli tehtyä, kiva oli tehdä, voisin tehdä uudestaankin - vinkvink mammalle, joka on tehnyt jo palat toiseenkin peittoon... Tämän nyt valmistuneen peiton voi tulla noutamaan.

Juhlan kunniaksi

Oon 1-vuotias, 

oppimaan innokas, 

sain nimen hauskimman 

- Joululahjaprojekti.

Osasitko laulaa? ;) Lastenohjelma Kaapon ihana tunnarihan se, blogini syntymäpäivän kunniaksi. Tuo viimeinen rivi lauletaan sitten matalalta ja nopeasti... Kyllä sen hyvän bloginimen vielä joskus keksin...

Tänään ei ole valmistunut mitään, mutta aiemmin kylläkin.

Iltatähti

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,0
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 48cm 
menekki 40g

Alku oli pikku liinoihin verrattuna sata kertaa hankalampi. Tuo keskustan ihana kukka oli yllättävän monimutkainen, ja kaikenlaisia kierteisiä lisäyksiä tuli ihmeellisiin paikkoihin. Löysän käsialani takia sitten pudottelin silmukoita useampaan kertaan, ja niiden poimiminen oli mahdotonta. Hermot oli mennä moneen kertaan, ja tämän nyt valmiin liinan aloitus taisi olla se kymmenes... Onneksi lopputulos miellyttää silmää!

Vielä en sentään jätä näitä joululiinoja esiin, jaksan ehkä odottaa muutaman kuukauden ;)

Eilen valmistui pikapikaa pino lasinalusia, jotka pääsivät tänään jo uuteen kotiin.

Useampaan otteeseen tässä lähiaikoina eksyin ihanaan Prinsessajuttu-blogiin. Sieltä bongasin helpon ohjeen näitä lasinalusia varten, ja koko illan innoissani jaksoin posottaa menemään. Sormet ja ranteet saivat kyytiä! 

Lankana ihan perus puuvilla ja koukkuna 3. Yhteen aluseen taisi mennä noin 10g.

Hurjaa, että kokonainen vuosi on mennyt siitä, kun aloitin huivien ja pipojen tekemisen sukulaisilleni joululahjoiksi. Ja uusi joulu se vain lähestyy koko ajan! Tänä syksynä en sitten voikaan esitellä mahdollisia itsetekemiäni lahjoja täällä blogissa, sillä niin moni perheenjäsen jo tietää tästä. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan? Täytyy ehkä neuloa vain itselleni ;)

Parempi myöhään...

Nyt kun uusi joulu on taas lähempänä kuin edellinen, voin hyvillä mielin aloittaa joulunodotuksen! Ja valmistelun tietenkin. Ensimmäiseksi valmistui kauan takaraivossa kummitellut liina.

Orapihlaja

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,5
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 40cm 
menekki 15g

Ensimmäisen Novita-lehteni ostin syksyllä 2008. Ihastelin monia ohjeita, mutta vain yhden huivin sain tuolloin aikaiseksi. Nyt oli sitten aika ottaa toinen ohje työn alle.

Näin ohutta lankaa en ole aiemmin neulonut, ja aloitus olikin tuskaisen vaikea. Kaksi silmukkaa per sukkapuikko, ei ole heikkohermoisille... Kuinkahan monta kertaa aloitin? Sekosin laskuissa. Mutta inspiraatio kantoi loppuun asti!

Ohut lanka tuntui pitkään todella oudolta, mutta niin vain sain toisenkin liinan tehtyä :) Lanka oli kyllä suorastaan ärsyttävän kierteinen, tuhannen mutturalla koko ajan... Tuossa yläkuvan kolmannessa lokerossa näkee taas pingotuksen ihmeellisen vaikutuksen - miten tuollaisesta mytystä voikin tulla noin selkeä kuvio!

Tein ensimmäisen liinan täysin ohjeen mukaan. Viimestelyvirkkauksen ketjusilmukat vain näyttivät hieman oudoilta, joten lopulta purin ne (15kjs) ja vähensin ne yhdeksään. Nyt se mielestäni on jotenkin tasapainoisemman näköinen.

ohjeen mukaan                               lopullinen

Olipas hauskaa käsitellä taas jotain muuta materiaalia kuin villaa. Ja näin on joulunodotus virallisesti aloitettu. Mitähän tekisin seuraavaksi?

Herkkä ja käytännöllinen

Holden Shawlette
Silkbloom Fino (lila)
menekki 86g

pitsipyöröt 3

mitat 150cm x 65cm

Kyllä mun edelleen kelpaa! Olen yhtä kaunista huivia rikkaampi sekä yhtä taitoa etevämpi: opettelin neulomaan nirkkoreunan (picot bind of). Ja oih, siitä tuli niin kaunis!

Neuloin ihka ensimmäisen pitsihuivini syksyllä 2009. Siitä asti se on palvellut uskollisesti joka päivä läpi talvien, ja sen olen aina napannut mukaan viileämpinä kesäpäivinäkin. Väri ja muoto ovat täydelliset - lankana lila Silkbloom Fino ja mallina ihana Lumi. Tänä keväänä sitten havahduin siihen, ettei huivi enää ole suinkaan mitenkään uuden näköinen - nyppyyntymistä ja neuloksen kasaanmenemistä oli hyvinkin havaittavissa. 

Niinpä päätin tehdä kakkosversion.

Aloitin kyllä Lumi-huivin, mutta sitten tajusin, että olihan minulla kirjanmerkeissä Holden. Halusin alkuun sileän neuleen, ja Holdenin kaunis aaltoileva pitsi oli kokeilemisen arvoinen. Ohjeen kruunasi nirkkopäättely. Nirkoistahan minulla on jo hieman kokemusta, vaikkakin vain virkaten:

Huivi valmistui todella nopeasti, lankaa oli niin mukavaa käsitellä ja ohje oli helppo. Nirkkoreunaa piti hetki opiskella, katselin videoita ja pähkäilin aikani, mutta kunhan alkuun pääsin oli se ihan yksinkertainen. Pingottamisessa nuo nirkot vaativat aika paljon hermoja - olisi pitänyt pistää nuppineula jokaiseen nirkkoon. Minulla vain loppui neulat jo puolessa välissä... Siksi siis nirkot ovat epätasaiset, mutta onneksi se ei menoa haittaa!

Lumi-huivin voisin kyllä tehdä vielä jostain muusta väristä... Sen muoto nimittäin on juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi - yltää mukavasti solmuun ja lämmittää pakkaspäivinä. Ja tästä langasta huivista tulee sopivan ohut, jotta kaikenlaiset takit mahtuvat kiinni. Lempihuivi suorastaan!

Syksyllä sitten nähdään, kuinka Holden käyttäytyy ;) Kaunis se on, ei voi muuta sanoa!