Maailman helpoin palmikkopipo

Toissa syksynä neuloin monta lahjapipoa ja tarkoituksena oli neuloa sellainen myös itselleni. Olen pärjännyt monta vuotta pelkillä korvaläpillä, mutta onhan se vähän noloa, ettei neulojalla ole yhtään omatekemää pipoa. Ja kun tällaiset ihanat kunnon pakkaset ovat piristäneet päiviä tänä ja viime talvena, niin olen ehkä pikku hiljaa huomaamassa lämmittävän päähineen hyödyt. Ehkä.

Syntyi siis (vale)palmikkoversio toissa syksyn lahjapipoista.

Palmikkopipo, oma malli

Eco Alpaca 100g Viking

pyöröpuikot 4, 40cm 

silmukoita 72

6-säteinen sädekavennus

Syksyn pipothan menivät miehille, joten nyt oli aika tehdä jotain tyttömäistä. Olen pariin kertaan tehnyt villasukkiin vastaavaa palmikkoa, joka siis tehdään näin:

Jätä 1. oikea silmukka vasemmalle puikolle, neulo 2. oikea silmukka takaa oikein. Jätä se oikeankäden puikolle ja neulo vasemman puikon 1. silmukka oikein. Nurjat nurin. Neulo kiertokerroksen jälkeen kaksi kerrosta 2o 2n.

Kavennuksen tein taas tutulla ohjeella, jota en kyllä tällä kertaa jostain syystä aivan ymmärtänyt. Puuttuiko sieltä jokin kaavio? Saatoin unohtaa myös lukea ohjeen kunnolla... Tein sen sitten näin:

Työssäni on 72 silmukkaa ja 18 palkkia oikeita silmukoita. Niistä tulee kuusi kolmen palkin osiota.

Osion ensimmäinen silmukka on yksinäinen nurja:
n, 2o, 2n, 2o, 2n, 2o, n.

Kavenna ensin keskimmäisen palkin ympäriltä nurjat silmukat
-> n, 2o, 1n, 2o, 1n, 2o, n.

Neulo yksi välikerros.

Kavenna osion alussa 2 oikein yhteen ja lopussa ylivetokavennus
-> 2o, 1n, 2o,1n, 2o.

Neulo välikerros. Kavenna osion reunoissa joka toinen kerros, kunnes jäljellä on 12 silmukkaa. Päättele.

Aloitin palmikot heti ensimmäiseltä kerrokselta ja tein ne seitsemään palkkiin, jotka kääntyvät otsalle. Neuloin niitä reilut kymmenen senttiä ja sitten käänsin työn toisin päin. Käännöskohtaan jäi pieni reikä, mutta onneksi se jää taitoksen alle.

Ensimmäisen testikäytön jälkeen voin olla tyytyväinen: pipo on lämmin, sopivan kokoinen ja ihan nätti. Enkä välttämättä tarvitse korvaläppiä, jotka painavat joskus ikävästi silmälasien sankoja korvan takaa. Eikä lanka kutita, vaikka hieman kyllä tekisi mieli raapia otsaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, ettei otsani ole tottunut noin läheiseen kontaktiin ;)

Äidille kiitos ulkokuvista ja mallinaolosta kavennuskuvassa!

Joulunviettoon

Projekti on saatu päätökseen, lahjat pakattu, koti siisti ja matkalaukku kohta ääriään myöten täynnä. Tänään alkaa oikea joululoma! Blogi hiljenee todennäköisesti loppuvuodeksi, mutta jatkunee uusin kuvioin uuden vuoden puolella.

Kiitos Paula, ainoa kommentoijani =) 

Kiitos kaikille "ihanimmille kertojille", te joiden blogeja on ollut ilo seurata. 

Palataan asiaan ensi vuonna!

Oikein lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta!!

Pipopipopipo

Projektini on loppusuoralla! Seitsemän pipoa odottaa paketoimista ja huivit vielä viimeistelyä.

Ah, ihana pipokasa! Halusin tehdä pipot paksusta langasta - nopeasti - kun kuvittelin, että aika loppuu. Langaksi valikoitui maailman pehmein lanka, Eco Alpaca 100g Viking. Tämä sataprosenttinen alpakkalanka ei sitten todennäköisesti kutita lainkaan, ainakaan toivottavasti, jottei pipot jää käyttämättä!

 

Mallia pähkäilin aikani, yksinkertaisuus oli valttia. Koon määrittely oli myös haastavaa, joten päädyin perusmalliin, joka kai venyy päähän kuin päähän! Puikkojakin jouduin testailemaan hetken, suositustenmukainen 5-6 vaihtui neloseen. Joo, minulla taitaa olla aika löysä käsiala... Mukava yllätys oli myös löytää kätköistä nelosen 40 cm:n minipyöröpuikot, joilla olikin sitten ihanaa posotella menemään. Ei tarvinnut murehtia putoilevista sukkapuikoista tai neulokseen jäävistä railoista!

Jaksoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tekaista mallitilkun, josta laskin tiheyden. Kaksi oikein, kaksi nurin -neulos tuntui tarpeeksi yksinkertaiselta, mutta kuitenkin näyttävältä. Silmukkamääräksi sain 72, joka mukavasti on jaollinen niin neljällä, kuudella, kahdeksalla kuin kahdellatoistakin. Se helpotti päälaen kavennusten valintaa.

Pipo on siis oma sävellys, yksi pitkä putki ilman kikkoja. Ensimmäinen yritelmä jäi liian lyhyeksi, ja varsinkin isommassa päässä taitos olisi jäänyt koomisen pieneksi. Eikun purkamaan kavennukset. Siinä hetkessä tajusinkin mitata, kuinka paljon lankaa kavennuksiin tarvitsi, joten uskalsin nyt käyttää koko kerän. Seitsemän "sylillistä" eli "siipien kärkiväliä" eli - hetki pieni, tarkistan mittanauhalla - 150cm kertaa seitsemän eli 10 ja puoli metriä(!) varasin lopetukseen. Huh, mikä mitta, en olisi arvannut!

Lanka myytiin onneksi vyyhtinä, joten seuraaviin keriin oli sitten todella helppo merkata löysä solmu kohtaan, jonka jälkeen kavennukset oli aloitettava. Ihanan yksinkertaista, hermot kiittivät moneen otteeseen =)

Kavennukseksi valikoitui Käspaikan kaunis kuusisäteinen sädekavennus. Kavennuskuviosta tuli kaunis, eikä piposta tullut liian suippo. Valokuvaa vain ei ole nyt näyttää, omasta päälaesta on vaikeaa saada edustavaa kuvaa itse...

Huiveja on valmiina kymmenen, joista ainakin se epäonnen ihmetekele jää lahjoittamatta. Eli valmiina on yhdeksän - ai niin se bätmänhuivi, revontuli, jääköhän se sittenkin minulle. Siis huivena on valmiina kahdeksan! Ei huono tulos ollenkaan. Vielähän tässä ehtii...

Lopuksi vielä kuva unelmatalvesta. Kuva on vanha, mutta nyt niin todellinen näky täällä Turussakin! Joulu tulee!!

Joulukortteja ja lahjapipoja

On täällä jotain sentään tapahtunut, vaikken olekaan pariin viikkoon blogia päivittänyt!

Äsken innostuin vihdoin tekaisemaan pakolliset joulukortit. Pakolliset siksi, etten yleensä jaksa niitä tehdä, mutta nyt erehdyin ostamaan arkillisen joulupostimerkkejä. Eihän niitä tietenkään voi jättää käyttämättä, joten oli käytävä suunnittelemaan.

Männä viikolla Tiimarista sattui mukaan ihanat viininpunaiset, metallinhohtoiset kaksiosaiset korttipohjat, joita oli sopivasti kymmenen kappaletta. Samalla reissulla löysin sellaisen paperilajitelmavihon, jossa leikkelin kuvat kortteihin. Kuusikortteja on kuusi, nuo neljä ovat yksilöitä =) Niissä on kannessa - huonosti kuvassa näkyvät - kultatarrat tekstillä Joulurauhaa.

Korttien takana näkyykin uusin ihanuus, Kunnaksen joulukalenteri. Kai saa yhdellä jouluhullulla olla kaksi ostettua kuvakalenteria ja yksi ilmainen?! En voinut vastustaa kiusausta, kun Kunnas on ehdoton lempparini!

Neuloakin olen ehtinyt ja jaksanut. Huiveja tekeytyy pikku hiljaa, mutta välissä olen saanut kaksikin pipoa valmiiksi. Tässä ensimmäinen:

Toinen on samanlainen sinisenä ja puikoilla on jo kolmas valkoisena! Ohje on oma, 2o 2n niin pitkään, että lanka riittää vielä kavennukseen. Sopii ainakin omaan päähäni, mutta toivottavasti myös sukuni miehille. Päätin siis vihdoin, että miehet saavat pipot. Toivottavasti ehdin saada kaikki valmiiksi aattoon mennessä!

Postailen pipoista myöhemmin kattavammin, nyt täytyy jatkaa neulomista =)