Joulunviettoon

Projekti on saatu päätökseen, lahjat pakattu, koti siisti ja matkalaukku kohta ääriään myöten täynnä. Tänään alkaa oikea joululoma! Blogi hiljenee todennäköisesti loppuvuodeksi, mutta jatkunee uusin kuvioin uuden vuoden puolella.

Kiitos Paula, ainoa kommentoijani =) 

Kiitos kaikille "ihanimmille kertojille", te joiden blogeja on ollut ilo seurata. 

Palataan asiaan ensi vuonna!

Oikein lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta!!

Viimeiset huivit

Kymmenen huivia on nyt pingotettu ja valokuvattu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun olisi pitänyt tehdä yksitoista huivia, mutta uuden laskutavan mukaan sain summaksi kymmenen, joten olen onnellisesti tavoitteessa =)

Ensimmäinen Revontuli-huivini.

Bätmän-versio

Ja eilen valmistunut Unelmaraita väreissä, joista ensin pidin, sitten inhosin ja jälleen pidän =) Virallisesti tämä on huivi nro 11, mutta se surullisenkuuluisa ensimmäinen yritelmäni raitahuivista saa purkutuomion. Joskus kun sen ohjeen lukeminen on niin äärimmäisen vaikeaa...

Huiviprojekti on siis saatu päätökseen, mutta tänään vielä aloitin kahdeksannen pipon. Siinäkin projektissa suoritin laskennan uudelleen, ja huomasin, ettei yhdestä ylimääräisestä piposta olisi haittaa. Onneksi se taitaa valmistua vielä tämän illan aikana, niin huomisen voi sitten pyhittää siivoamiselle!

Edit. 18.12. klo 0.45

Pipo on valmis! Ei ehtinyt eilisen aikana, myöhästyi puoli tuntia. Mutta nyt on kaikki lahjat tehty, jee =)

Sarjatyötä

Taas kaksi huivia saavuttivat lopullisen muotonsa. Mannekiinina jälleen rakas ja luotettava nuottiteline taustanaan ihastuttavan jouluinen verho.

Seitinohut Lumi

ja yllättävän massiivinen - varsinkin verrattuna Lumi-huiviin - mutta siksi varmasti lämmin Dream Stripes -unelmahuivi.

 Lumella kokoa 77cm x 144cm ja unelmalla 60cm x 200cm.

Valmiita huiveja

Satunnaisessa järjestyksessä pingottelen lahjahuivit. Sängylle sain mahtumaan tällä kertaa kaksi, ja vieläpä oikein hyvin.

Kiri ja Dream Stripes sulassa sovussa. Unelmaraita on ihana! Tuo väritys on aivan täydellinen, kuten sen muoto ja yksinkertainen, selkeä pitsireunus. Mittaa huivilla on 200cm x 50cm.

Kiristä tuli unelmakevyt ja kaunis. Yksinkertaisuus on jälleen valttia =) Kokoa pingottelin 159cm x 80cm.

Valosarjatuunaus

Innostuin kokeilemaan, osaisinko synnyttää kuvallisen askarteluohjeen!

Aiheena ledvalosarjan koristelu, josta löytyy ohje tämän vuoden Kaikkien aikojen joulu -lehdestä. Harvoin kuitenkaan teen mitään suoraan ohjeesta. Sovellan aina ja varsinkin silloin, kun tavoitteena on tehdä lähes kuusikymmentä toistoa (kolmeen valosarjaan). Pähkäilen aikani löytääkseni yksinkertaisimman toteutustavan.

Tällä kertaa jätin ompelun ja eri paksuiset rautalangat pois, helpommalla pääsee näillä varusteilla:

ledvalosarja, 20 valopistettä
arkki punaista huopaa (Tiimarista)
vihreitä helmiä 38 kpl
kirkkaita helmiä 38 kpl
ohutta rautalankaa
tarvittaessa korupihdit

Leikkasin huopa-arkista noin 4x4cm neliöitä 38 kpl. Valosarjaan tulee 19 härpäkettä ja siis kaksi neliötä yhteen kukkaan. Neliö on ehkä turhan pieni taiteltavaksi, joten muutaman kokeilun jälkeen saksin lovet fiiliksen mukaan. Pois turhat hienostelut, ruttuun ne kukat kuitenkin menevät!

Pujotin noin 30 cm pitkän rautalangan huovasta läpi. Kovin paksulla langalla se ei onnistu! Taitoin rautalangan ja kiersin sen kiinni. Samalla tyylillä lisäsin ensimmäisen helmen.

Ja toisen helmen. Sitten lisäsin kolmannen ja neljännen helmen hieman kauemmas kukasta, jotta väliin jäävän rautalangan voi kietoa löyhästi johdon ympäri (ensimmäinen kuva).

Ihan mukava tuunaus, ehdin tosiaan kypsytellä toteutusta pari kuukautta. Nämä pattereilla toimivat valot tulevat joulupöytää koristamaan, ja toivottavasti miellyttävät kanssajoulustelevia! Ja mikä parasta, valot eivät ole kertakäyttöisiä vaan voin ottaa ne esille seuraavinakin jouluina. Tai jo keväällä tai kesällä ja tehdä niihin ajankohtaan sopivammat koristeet!

Kaikenlaista puuhastelua

Huh huh, kiirettä pitää. Muistin vihdoin aloittaa huivien pingotuksen, meinasi melkein unohtua. Tänään virittelin vain yhden huivin runkopatjaan, mutta täytyy varmaan huomenna mahduttaa kaksi samaan aikaan, kun tuntuu että päivät loppuvat kesken. Tajusin, ettei minulla olekaan aikaa aivan jouluaattoon, vaan lahjojen on oltava paketeissa noin seitsemässä päivässä!

Pingotus ei ole lempipuuhaani, sillä en koskaan oikein tiedä, mistä kulmasta aloittaa neulaaminen. Tässä Kuura-huivissa vielä korostuu, etteivät suorat linjat olekaan aivan suoria... No mutta käsintehty on käsintehty, kaupasta ostettu on sitten viivasuora :)

Mutta runkopatjasänky on oivallinen pingotusalusta, ja huivi kuivui päivässä.  

Huivi on silleen tosi kivasti nuottitelineen päällä. Levoton taustakaan ei minua häiritse, kun huivi on luonnonvalkoinen, mutta seuraavia huiveja varten täytyy keksiä jokin muu esillepano.

On täällä flunssan keskellä syntynyt jotain muutakin: Kaikkien aikojen joulu -lehdestä nappasin hauskan idean. Koristelin patteriledvalosarjan huopakukilla ja helmillä rautalankaa vääntelemällä. Kolme tällaista tulee piiiiitkän pöydän päälle. Ei tarvitse sitten murehtia, yltävätkö pikkumuksujen kädet kynttilöihin!

Pipopipopipo

Projektini on loppusuoralla! Seitsemän pipoa odottaa paketoimista ja huivit vielä viimeistelyä.

Ah, ihana pipokasa! Halusin tehdä pipot paksusta langasta - nopeasti - kun kuvittelin, että aika loppuu. Langaksi valikoitui maailman pehmein lanka, Eco Alpaca 100g Viking. Tämä sataprosenttinen alpakkalanka ei sitten todennäköisesti kutita lainkaan, ainakaan toivottavasti, jottei pipot jää käyttämättä!

 

Mallia pähkäilin aikani, yksinkertaisuus oli valttia. Koon määrittely oli myös haastavaa, joten päädyin perusmalliin, joka kai venyy päähän kuin päähän! Puikkojakin jouduin testailemaan hetken, suositustenmukainen 5-6 vaihtui neloseen. Joo, minulla taitaa olla aika löysä käsiala... Mukava yllätys oli myös löytää kätköistä nelosen 40 cm:n minipyöröpuikot, joilla olikin sitten ihanaa posotella menemään. Ei tarvinnut murehtia putoilevista sukkapuikoista tai neulokseen jäävistä railoista!

Jaksoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tekaista mallitilkun, josta laskin tiheyden. Kaksi oikein, kaksi nurin -neulos tuntui tarpeeksi yksinkertaiselta, mutta kuitenkin näyttävältä. Silmukkamääräksi sain 72, joka mukavasti on jaollinen niin neljällä, kuudella, kahdeksalla kuin kahdellatoistakin. Se helpotti päälaen kavennusten valintaa.

Pipo on siis oma sävellys, yksi pitkä putki ilman kikkoja. Ensimmäinen yritelmä jäi liian lyhyeksi, ja varsinkin isommassa päässä taitos olisi jäänyt koomisen pieneksi. Eikun purkamaan kavennukset. Siinä hetkessä tajusinkin mitata, kuinka paljon lankaa kavennuksiin tarvitsi, joten uskalsin nyt käyttää koko kerän. Seitsemän "sylillistä" eli "siipien kärkiväliä" eli - hetki pieni, tarkistan mittanauhalla - 150cm kertaa seitsemän eli 10 ja puoli metriä(!) varasin lopetukseen. Huh, mikä mitta, en olisi arvannut!

Lanka myytiin onneksi vyyhtinä, joten seuraaviin keriin oli sitten todella helppo merkata löysä solmu kohtaan, jonka jälkeen kavennukset oli aloitettava. Ihanan yksinkertaista, hermot kiittivät moneen otteeseen =)

Kavennukseksi valikoitui Käspaikan kaunis kuusisäteinen sädekavennus. Kavennuskuviosta tuli kaunis, eikä piposta tullut liian suippo. Valokuvaa vain ei ole nyt näyttää, omasta päälaesta on vaikeaa saada edustavaa kuvaa itse...

Huiveja on valmiina kymmenen, joista ainakin se epäonnen ihmetekele jää lahjoittamatta. Eli valmiina on yhdeksän - ai niin se bätmänhuivi, revontuli, jääköhän se sittenkin minulle. Siis huivena on valmiina kahdeksan! Ei huono tulos ollenkaan. Vielähän tässä ehtii...

Lopuksi vielä kuva unelmatalvesta. Kuva on vanha, mutta nyt niin todellinen näky täällä Turussakin! Joulu tulee!!