Virkattu matto

Yllätin itseni, kun lauantai-iltana pälkähti päähäni, että nyt on virkattava matto. Pitkään ehdin ihastella kauniita valkoisia pitsiunelmia toisten kotien lattioilla, mutta aina jotenkin ajattelin, ettei pyöreä paksu matto ole minun juttuni. Mutta mutta...

Sunnuntaina kävelin Lankamaailmaan ja ostin neljä trikookudevyyhtiä, painoivat yhteensä 4,9kg. Olin jo päättänyt tehdä Kauhavan Kangas-Aitan Aura-maton, johon menisi 3,8kg ontelokudetta. Perustrikoo miellytti kuitenkin kaupassa enemmän, joten myyjän suosituksesta varasin sitä hieman runsaammin.

Ja onneksi varasin: tiistaiaamuna jouduin toteamaan, että illalla virkkaamani puolitoista kerrosta olivat vaaleampaa kudetta kuin alussa. Huomaako sitä kuvasta?

 

Onneksi pysähdyin juuri silloin ihastelemaan kätteni työtä, eli levitin maton lattialle kunnon valoon. Eron huomasi selvästi. Vaikka olin kaupassa oikein tarkka väreistä, niin yksi vyyhti oli "kirkkaampaa kermanväristä valkoista". Myyjäkin vielä vakuutti, että ovat samaa väriä! 

Tässä vertailun vuoksi Ikean vitivalkoinen tyynynpäällinen kermanvärisen maton päällä.

Pakkohan se oli sitten purkaa, ja hikeä pyyhkien toivoin lopun kuteen riittävän. Onneksi väärää sävyä oli tosiaan vain nuo viimeisimmät kerrokset, ei tarvinnut keskeltä poistaa mitään. Sitten vain väärä väri kokonaan pois huoneesta, ettei enää sekoittuisi loppuihin keriin. Ja siltä se sitten näytti, ettei kude riitä kaikkiin ohjeenmukaisiin kerroksiin ja päätin kylmästi jättää toiseksi viimeisen puolipylväskerroksen välistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Valmis, viimeistelemätön matto oli halkaisijaltaan 126cm. Nyt alkoi ärsyttävin vaihe, kostutus ja kuivaaminen mittoihinsa.

Kastelin maton suihkun alla nurjalta puolelta, ravistelin irtopisarat pois ja heitin maton runkopatjasängylle pyyhkeitten päälle. Kostutin suihkepullolla oikean puolen ja venyttelin maton suoraksi. 

Pari kertaa päivän aikana kävin kääntämässä ja suoristelemassa, pelkäsin että reunat jäävät ryppyyn.

Mutta turhaan pelkäsin! Matto asettuu varmasti kiltisti lattialle, kunhan pääsee oikealle paikalle. 

Mittaa tuli hieman lisää operaation jälkeen (lopullinen halkaisija 134cm), joten voi olla, ettei matto sovikaan kaavailemalleni paikalle makuuhuoneeseen. Saa siis luvan olla vielä hetken tuossa olohuoneen muovimatolla (kuivumassa yön yli) ja myöhemmin sitten sommittelen sen makkariin.

Kaiken kaikkineen olen tyytyväinen, virkkaaminen oli taas mukavaa ainaisen neulomisen välissä ja oli erityisen mukavaa tehdä jotain näin isoa ja konkreettista, toivottavasti myös pitkäikäistä!

Kerät järjestykseen

Innostuinpas tuossa männä viikolla käymään lankavarastoni läpi. 

Olen yrittänyt pitää kaikki kerät samassa paikassa, kahdessa isossa kannellisessa muovilaatikossa, mutta jotenkin kummallisasti löysin muutamia epämääräisiä muovipusseja ja paperikasseja muun muassa vaatekaapista työpöydän alta...

Heitin kaikki turhat - irralliset ja yksinäiset - vyötteet roskiin, erottelin ohuet sukkalangat paksuista, hyvästelin kylmästi erinäiset pienet virkatut kukkayritelmät ja laitoin yhteen muovipussiin jämäkerät ja toiseen hukkapätkät. Olikin vaikeaa aluksi ratkaista, milloin langanpätkä on liian lyhyt mihinkään käyttöön - alle puolimetriset taisin lopulta raaskia heittää pois.

Lankapiiloista paljastui myös muutamat keskeneräiset pikkuneulomukset.

Isoista lapasista toiset olivat vain päättelyä vaille valmiit, toisiin tein peukalot. En edes muista, milloin aloitin nämä peruslapaset, mutta useampi vuosi siitä on. Hieman tylsät ne ovat ilman mitään koristuksia, joten jäänevät vielä odottamaan inspitaatiota. Jos vaikka kirjoisi kämmenselkään koukeroita? Lanka on Novitaa, täysmuovia - nyt en millään saa päähäni sitä nimeä. Niin, kun heitin ne "turhat" vyötteet roskiin... Kuinka lie lämmittävät käsiä, mutta mukavasti kiiltelevät.

Pikkulapasista toinen odotteli paria yli vuoden. Ja opinpa taas uudestaan, että parempi olisi tehdä pari heti: samalla silmukkaluvulla sain uudesta tumpusta leveämmän! Kelpanevat silti äidin varalapaslaatikkoon, kuten oli vuosi sitten puhetta? :) Kämmenosan pituus on noin 13cm ja lanka seiskaveikkaa.

Vaaleanpunaiset junasukat olin aloittanut kesällä, ja tein niille myös jo perinteeksi muodostuneet tumput omalla ohjeella. Tällaisia settejä olen tehnyt kohta varmaan kahdetkymmenet, ja niin mukava niitä on tikutella, että tein keltaisen setin Novitan woolista heti perään. Pinkit tein Lankamaailman kaupanpäälliskerästä (Svarta fårets baby) ja kummassakin setissä silmukoita oli ohjeesta poiketen 8 per puikko. Pikkuruisia jalkoja jäävät odottamaan.

Nyt on langat kurissa ja järjestyksessä, eikä mikään pikkutyö kesken. Ainoastaan vironvillainen revontuli odottaa tekijäänsä, mutta saapa vielä odottaa hetken. Mitähän sitä aloittaisi seuraavaksi?


Edit to 21.2. 
Pirta! Nyt sen muistin, se lapasten lanka oli Novitan Pirtaa! Mitä lie historiallista, kun en enää löytänyt Novitan sivuilta mainintaa, mutta kuitenkin ihan perusruokakaupasta ostettuja keriä muutaman vuoden takaa. Näin toimii muistini, hitaasti mutta hitaasti ;)

Kirjoneulerannustimet

Niin äiti, näitä minä eilen tein :)

Kirjoneulerannustimet

jämälangoista: muuten Hjertegarnin Alpaca Silkiä, vain

vaalean harmaa Silkbloom Finoa

paino noin 40g

alussa ja lopussa 48 silmukkaa, kirjoneuleessa 54
sukkapuikot 2,5

kaavio kirjasta Kauniit neuleklassikot, Madeline Weston

 

Tässä on uudet rannustimeni, rannekkeet, rannehärpäkkeet, mitkä lie. Pitkään pyöri idea mielessäni ja kerran jo kokeilinkin, mutta vasta kun omasta kirjahyllystä sattui käteen unohtunut neulekirja, muotoutui ajatus tällaisiksi.

Kirja ei kai ostohetkellä ollut ajankohtainen, mutta nyt voisin tehdä sieltä vaikka mitä! Kirjoneulekaavioita oli useampi, tämä valikoitui nyt siksi, että silmukkamäärä täsmäsi tarpeeksi hyvin. Ei tarvinnut muokata.

Näillä langoilla olen tehnyt jo monet huivit - kutittavat sellaiset - joten halusin tehdä jotain muuta. Muutamat rannustimet olen vuosien saatossa tehnyt, mutta vain yksiä käytän säännöllisesti. Töissä kun on yleensä niin kylmä, että huivia ja ranteenlämmittimiä tulee käytettyä lähes joka päivä.

Nämä harmaat perusalpakkaiset ovat palvelleet erittäin hyvin. Ei niissä muuta vikaa olekaan kuin että ne ovat harmaat. Kun muutenkin pukeudun aika värittömästi, niin olisihan se mukavaa, jos jossain pilkahtelisi jotain katsottavaa. No nyt minulla on katseenvangitsijat!

Harmaissa on se ihana puoli, että ne voi kiskaista kättä lämmittämään kummin päin vain. Aluksi ajattelin näiden uusienkin toimivan samalla tavalla, mutta tuo tumma kuvio tulee niin kauniisti ranteen kohdalle vain toisin päin.

Yksin kun yrittää ottaa kuvaa toisesta kädestä ilman jalustaa, niin tulos on tällainen... 

En halunnut tehdä peukaloa juuri tuon kääntämisen mahdollistamiseksi, ja pidän siitä, että voin nostaa ja laskea lämmitintä tarpeen mukaan. Eikä muuten kutita lainkaan!

Oikein mukava projekti kaiken kaikkiaan, värit ja kuvio miellyttävät, koko on aivan passeli. Seuraavassa kirjoneuletyössä täytyy vain sitten muistaa verrata toisen osan teon aikana käsialaa ensimmäiseen - kyllä, taas tein toisen löysemmäksi kuin ensimmäisen, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että tulee samanlainen. Oppia ikä kaikki!

*****

Lopuksi vielä kuva siitä viimeksi valmistuneesta huivista. Tällaista jälkeä saa aikaan vetoketjullinen huppari ja liian kovakourainen huivinkäsittely. Että sillai. Täytyy vain etsiä virkkuukoukku ja pujotella melkein haljenneet säikeet takaisin neulokseen ja yrittää rauhoittua ;)