Kirjoneulelapaset

Kiemuralapaset

Novita Nalle luonnonvalkoinen ja tummanharmaa

sukkapuikot 2,5 ja 3

ohjeesta poiketen peukalokiila ja kärjessä muutama ylimääräinen kerros

unohdin punnita, ei tietoa menekistä...

  

Mattojen virkkaamisen jälkeen taisin tehdä yhden junasukkasetin, mutta sitten innostus lopahti. Ei kiinnostanut huivit tai vauvanmyssyt, ei korien virkkaaminen. Pyörittelin peukaloita.

Viikonloppuna se sitten iski: kaksi siskoani olivat tulossa seuraavalla viikolla yökylään, ja toinen heistä oli jo vuodenvaihteen tienoilla "tilannut" minulta Kiemuralapaset. Lapaset valmistuivat pikapikaa kahdessa päivässä!

Olimme silloin vain selanneet netin ihmeellistä maailmaa (kuukkelin kuvahakua) ja olin klikannut ohjeen kirjanmerkkeihin. Olen aika huono neulomaan pakosta, eli siis aloittamaan mitään kun se ei kiinnosta tarpeeksi. Tässä tapauksessa kai vastustusta aiheutti pieni ohjeen muokkaaminen: peukalokiila kirjoneuleena. Kuinka monta silmukkaa, mistä kohtaa aloitan? Ja se ikuinen ongelma, kun saajan käsi on erikokoinen kuin minulla: mihin tulee peukalo, kuinka pitkä, ja milloin aloitan kärkikavennukset.

Muokkasin kuviota yhden rivin verran, tuo kärjen pallukka sai yhden silmukan lisää varteensa. Aloitin myös kavennukset hieman myöhemmin. Näin sain tumput sopimaan suht täydellisesti siskolleni - harmi vaan että kyseinen siskon ei ollut se tilauksentekijä! Kuvassa lapaset ihanan käsimallin, sen väärän siskon käsissä. No, onneksi lapaset kuitenkin kelpasivat oikealle siskolle, sai näin palkinnon selviytymisestään rankasta viikosta :)

Tulkaahan siskot kylään uudestaankin, oli oikein mukavaa kun kävitte!

jk. Peukaloista sain harmaita hiuksia, kirjoneule ei luonnistunut ollenkaan. Onnistuin myös purkamaan turhan pitkälle... Opinpahan, ettei kirjoneuleen korjaaminen ole kauhean mukavaa hommaa! Siksi päädyin yksinkertaiseen neulokseen. Toiset tykkäsi lopputuloksesta, toiset ei :)

Ihan omatekemä matto!

Kylläpä kesti. Aloitin uuden maton suunnittelemisen heti tuon edellisen valmistuttua. Halusin sängyn viereen suorakaiteen muotoisen, ei liian pitsisen maton, jossa olisi jokin juju.

Värin halusin pysyvän samana, eli tuollainen valkaisematon, kermanvaalea. Ostinkin nelisen kiloa trikookudetta, hieman paksumpaa kuin Aura-maton materiaali, mutta suht samanväristä. Siinä sitten aikani pähkäilin ja kokeilin eri tyylejä, mutta mikään ei tuntunut istuvan. Sitten tajusin, etten halua mattoo reiän reikää, sillä makuuhuoneessa on jo reikäinen ympyrämatto sekä pitsipäiväpeitto. Jospa niissä olisi tarpeeksi herkkyyttä!

Mutta pelkistä pylväistä muodostunut yksivärinen mattokaan ei tuntunut tarpeeksi jännittävältä. Kaikki olisi liian pliisua, mitä keksisin?!

Virkattu matto, oma design ;)

Vaaleat pylväitä, punainen kiinteitä silmukoita, nirkkohapsut

Koko 76cm x 172cm

Koukku nro 8

Trikookudetta noin 3,4kg

Erään työpäivän jälkeen marssin sitten ostamaan kilon vyyhdin punaista kudetta. Se vain tuntui jotenkin omalta, ja punainen antaisi kaivattua ryhtiä sekä mattoon että huoneeseen. Ja nyt noita kuvia katsellessa ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tuo väriyhdistelmä tuntui tutulta: asun alueella, jossa moni talo on vaalea ja yksityiskohdat punaisia. Niin oli iskostunut mieleeni, että haluan jatkaa samaa värimaailmaa sisätiloissakin ;)

Hyvinhän se istuu paikalleen! Matto raidoittui sen kummemmin suunnittelematta, aloitin pylväillä ja sopivalla kohdalla tein kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita punaisella. Olikin sitten yllätys, että matosta tuli "hapsuineen" vain kaksi senttiä suunniteltua pitempi. Eli minun oli tarkoitus tehdä juuri tällainen matto juuri nyt ja juuri tälle paikalle :)

Virkkasin pylväät aina joko etu- tai takareunaan, jotta kudoksesta ei tulisi liian paksu. Se kyllä tarkoittaa myös varmaan sitä, että ajan saatossa ja pesun jälkeen matto venyy enemmän, mutta jospa sitä ei ihan heti tarvitse kastella. Nirkot halusin tehdä, jotta matossa olisi edes jotain samaa kuin Aura-matossa, joka on sängyn toisella puolella.

Sängyn päällä on peruspuuvillainen vaaleanvihreä kaupasta ostettu päiväpeitto ja sen päällä äidin isän siskon virkkaama kalalankainen pitsipäiväpeitto. Äiti varmaan muistaa kuinka vanha se on?

Sängyn päällä on vielä lisää vaaleaa unelmaa, äidin suoputtama torkkupeitto. Taisi mennä alunperin niin, että löysin itse ihanan ohjeen ja erehdyin kertomaan sen mammalle. Hänpä innostui niin, että minun oli annettava hänen tehdä se minulle :) Aika kauheaa... Hyvin on peitto palvellut useamman vuoden ja edelleen sopii sisustukseen!

Nyt on sitten neljää eriväristä jämäkudetta (Auran väristä, "vääränväristä", paksumpaa vaaleaa ja punaista) odottamassa inspiraatiota. Täytyy kai tehdä vaikka koreja tai muuta pienempää, mattoa niistä tuskin teen. Tai mistä sitä tietää ;) Voisin oikeastaan kyllä neuloa välillä jotain...