Joulunpunaista toukokuussa

Vihdoinkin neulotuttaa!  Syksyllä aloittamani ja hiljaiseloa siitä asti elänyt kolmas revontuleni on syntynyt uudelleen.

Olin neulonut parisenkymmentä senttiä nelosen puikoilla, ja se näytti nyt liian harvalta. Niinpä kylmästi purin koko homman ja aloitin alusta kolmosilla. Niin, se puikkosuositus oli 5,5...

Tällainen ero on lopputuloksella - jos nyt kuvasta huomaa minkäänlaista eroa:

Pari kertaa meinasin purkaa uudenkin aloituksen, sillä tulos oli aika tiivis. Työn edetessä käsiala kuitenkin taas löystyi, joten oli oikea päätös ottaa pienemmät puikot. Tykkäänhän pingottaa huivit aika äärimmilleen...

Olipas hankalaa saada kuvattua nuo sävyt oikein. Ihania tummia punaisen eri sävyjä.

Kerä on valtava, ja ajattelin tehdä huivista mahdollisimman ison, joten taitaa tovi mennä, ennen kuin huivi on valmis! Toivottavasti kuitenkin ennen syksyä :)

Allergiaoireita ja joulumieltä

Voihan kevät.  

Väsymystä havaittavissa - mitään ei tee mieli neuloa, vaikka suunnitelmia olisi vaikka kuinka. Olisi useampikin revontulilanka odottamassa vuoroaan, muutamat lapaset voisi tehdä ensi syksyä varten, sukiksi haluaisi moni seiskaveikka...

Intoa ei kasvata edes tänään haetut uudet langat:

   

Jokin aika sitten eksyin lankakauppaan, jossa oli ale. Dropsia vaikka millä mitalla. Ikinä en ole Dropsia kokeillut missään muodossa, mutta niin moni merkkiä kehuu, että päätin kokeilla. 

Ostin kolme vyyhtiä pitsinohutta, kaksi mustaa ja tuon ihanan metsän/jalokivenvihreän, sekä kymmenen kerää epämääräisen väristä Limaa (heh..) (65% villaa, 35% alpakkaa), josta tulee minulle liivi. Liivi on jo pitemmän aikaa muhinut takaraivossa, sellainen juuri tietynlainen, johon ei tietenkään ole valmista ohjetta. Katsotaan milloin se pääsee puikoille asti...

On täällä sentään jotain tehty, vaikkakaan ei puikoilla. Neula ja lanka on sen sijaan viihtynyt käsissä yllättävän hyvin pitkän tauon jälkeen.

Ristipistotöitä olen tehnyt pienestä pitäen, paljon ahkerammin kuin neulonut. Ja jotenkin ristipistot assosioituu minulla jouluun, joten mitään muuta en nykyään kirjokaan kuin jouluaiheisia kuvia.

Tämän tonttutaulun aloitin viime syksynä, jolloin tein nuo heinät ja yhden käden. Siinä tilassa se odotteli tänne kevääseen saakka... Valmistuukonee ensi jouluksi, saas nähdä! Noin viikon olen sitä jatkanut, muuta katsotaan kuinka kauan innostus kestää. 

Tuo kehikko on muuten paras keksintö ikinä! Miksi ihmeessä olen ikinä kirjonut ilman sitä! Niin paljon helpompaa on käsitellä työtä ja esim saada aloituslanka piiloon. (Siskoseni, tuon tuon äidin vanhan sinulle käyttöön omaa tauluasi varten!)  Aion käydä ostamassa monta eri kokoista varastoon :D