Parempi myöhään...

Nyt kun uusi joulu on taas lähempänä kuin edellinen, voin hyvillä mielin aloittaa joulunodotuksen! Ja valmistelun tietenkin. Ensimmäiseksi valmistui kauan takaraivossa kummitellut liina.

Orapihlaja

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,5
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 40cm 
menekki 15g

Ensimmäisen Novita-lehteni ostin syksyllä 2008. Ihastelin monia ohjeita, mutta vain yhden huivin sain tuolloin aikaiseksi. Nyt oli sitten aika ottaa toinen ohje työn alle.

Näin ohutta lankaa en ole aiemmin neulonut, ja aloitus olikin tuskaisen vaikea. Kaksi silmukkaa per sukkapuikko, ei ole heikkohermoisille... Kuinkahan monta kertaa aloitin? Sekosin laskuissa. Mutta inspiraatio kantoi loppuun asti!

Ohut lanka tuntui pitkään todella oudolta, mutta niin vain sain toisenkin liinan tehtyä :) Lanka oli kyllä suorastaan ärsyttävän kierteinen, tuhannen mutturalla koko ajan... Tuossa yläkuvan kolmannessa lokerossa näkee taas pingotuksen ihmeellisen vaikutuksen - miten tuollaisesta mytystä voikin tulla noin selkeä kuvio!

Tein ensimmäisen liinan täysin ohjeen mukaan. Viimestelyvirkkauksen ketjusilmukat vain näyttivät hieman oudoilta, joten lopulta purin ne (15kjs) ja vähensin ne yhdeksään. Nyt se mielestäni on jotenkin tasapainoisemman näköinen.

ohjeen mukaan                               lopullinen

Olipas hauskaa käsitellä taas jotain muuta materiaalia kuin villaa. Ja näin on joulunodotus virallisesti aloitettu. Mitähän tekisin seuraavaksi?

Herkkä ja käytännöllinen

Holden Shawlette
Silkbloom Fino (lila)
menekki 86g

pitsipyöröt 3

mitat 150cm x 65cm

Kyllä mun edelleen kelpaa! Olen yhtä kaunista huivia rikkaampi sekä yhtä taitoa etevämpi: opettelin neulomaan nirkkoreunan (picot bind of). Ja oih, siitä tuli niin kaunis!

Neuloin ihka ensimmäisen pitsihuivini syksyllä 2009. Siitä asti se on palvellut uskollisesti joka päivä läpi talvien, ja sen olen aina napannut mukaan viileämpinä kesäpäivinäkin. Väri ja muoto ovat täydelliset - lankana lila Silkbloom Fino ja mallina ihana Lumi. Tänä keväänä sitten havahduin siihen, ettei huivi enää ole suinkaan mitenkään uuden näköinen - nyppyyntymistä ja neuloksen kasaanmenemistä oli hyvinkin havaittavissa. 

Niinpä päätin tehdä kakkosversion.

Aloitin kyllä Lumi-huivin, mutta sitten tajusin, että olihan minulla kirjanmerkeissä Holden. Halusin alkuun sileän neuleen, ja Holdenin kaunis aaltoileva pitsi oli kokeilemisen arvoinen. Ohjeen kruunasi nirkkopäättely. Nirkoistahan minulla on jo hieman kokemusta, vaikkakin vain virkaten:

Huivi valmistui todella nopeasti, lankaa oli niin mukavaa käsitellä ja ohje oli helppo. Nirkkoreunaa piti hetki opiskella, katselin videoita ja pähkäilin aikani, mutta kunhan alkuun pääsin oli se ihan yksinkertainen. Pingottamisessa nuo nirkot vaativat aika paljon hermoja - olisi pitänyt pistää nuppineula jokaiseen nirkkoon. Minulla vain loppui neulat jo puolessa välissä... Siksi siis nirkot ovat epätasaiset, mutta onneksi se ei menoa haittaa!

Lumi-huivin voisin kyllä tehdä vielä jostain muusta väristä... Sen muoto nimittäin on juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi - yltää mukavasti solmuun ja lämmittää pakkaspäivinä. Ja tästä langasta huivista tulee sopivan ohut, jotta kaikenlaiset takit mahtuvat kiinni. Lempihuivi suorastaan!

Syksyllä sitten nähdään, kuinka Holden käyttäytyy ;) Kaunis se on, ei voi muuta sanoa!

Jouluinen Revontuli

Kyllä mun nyt kelpaa.

Revontuli

100% vironvilla (paksumpi versio)

pitsipyöröt 3

menekki 210g

mitat 198cm x 95cm

Pitkä projekti sai komean lopun - aloitinhan tämän huivin jo viime syksynä. Vyyhdissä oli 230g, neuloin niin pitkään kuin uskalsin. Taisi tulla kaksi ylimääräistä mallikertaa.

Huivista tuli juuri niin suuri kuin aluksi kuvittelinkin! Ja onneksi otin aina vain pienemmät puikot. Kolmosillakin sain aika harvan pitsin aikaiseksi - varsinkin kun vielä pingotinkin todella tehokkaasti.

120cm leveän sängyn päälle huivi mahtui juuri sopivasti. Olihan se aikamoinen näky verrattuna viime syksyn pingotussessioihin, jolloin sängyn päälle sopi kaksi huivia varsin hyvin! 

Annoin huivin olla vedessä puoli tuntia ennen pingotusta. Lisäsin veteen muutaman tipan Fairya - joskus jostain luin, että se saattaisi vähentää langan rasvaisuutta. Enpä oikeastaan huomannut eroa lopputuloksessa. Huivi jäi suht karheaksi ja rasvaiseksi, mutta niinhän sen oli tarkoituskin! Sellaista se aito villa saa ollakin. 

Tulisipa jo joulu, jotta saisin kääriytyä tähän ihanuuteen!

Edellisen postauksen Silkbloom-huivikin on jo valmis. Kunhan ensin pingottuu rauhassa, pääsen esittelemään senkin!

Ääripäät

Revontuli on valmis! Nyt se vain joutuu odottamaan viimeistelyä, sillä se on niin valtava, että täytyy hieman pohtia missä se saisi pingottua rauhassa. Yhden säteen mitta on jo nyt - kurttuisena - ihanat 75cm, ja hieman jännittää nähdä, kuinka se siitä sitten kasvaa...

Niinpä sitten jatkui huivi-innostus, ja puikoille pääsi maailman ihanin - todellakin, en liioittele! - silkkivillalanka Silkbloom Fino. Ei ole pehmeämpää, kiiltävämpää, kauniimpaa vielä löytynyt minun lankalaatikostani!

Katsokaa, kuinka se kiiltelee!
 

Voikohan olla kahta lankaa, jotka olisivat kauempana toisistaan? Vironvilla on karheaa, rasvaista, epätasaista, lampaalta tuoksuvaa täyttä villaa, jossa vähän väliä on yllätyksenä jonkinlainen heinänkorsi tai roska säkeiden välissä. Silkbloom on kuin työntäisi kätensä kulholliseen vaniljakastiketta.

 

Taidanpa mennäkin heti jatkamaan...