Maailman helpoin palmikkopipo

Toissa syksynä neuloin monta lahjapipoa ja tarkoituksena oli neuloa sellainen myös itselleni. Olen pärjännyt monta vuotta pelkillä korvaläpillä, mutta onhan se vähän noloa, ettei neulojalla ole yhtään omatekemää pipoa. Ja kun tällaiset ihanat kunnon pakkaset ovat piristäneet päiviä tänä ja viime talvena, niin olen ehkä pikku hiljaa huomaamassa lämmittävän päähineen hyödyt. Ehkä.

Syntyi siis (vale)palmikkoversio toissa syksyn lahjapipoista.

Palmikkopipo, oma malli

Eco Alpaca 100g Viking

pyöröpuikot 4, 40cm 

silmukoita 72

6-säteinen sädekavennus

Syksyn pipothan menivät miehille, joten nyt oli aika tehdä jotain tyttömäistä. Olen pariin kertaan tehnyt villasukkiin vastaavaa palmikkoa, joka siis tehdään näin:

Jätä 1. oikea silmukka vasemmalle puikolle, neulo 2. oikea silmukka takaa oikein. Jätä se oikeankäden puikolle ja neulo vasemman puikon 1. silmukka oikein. Nurjat nurin. Neulo kiertokerroksen jälkeen kaksi kerrosta 2o 2n.

Kavennuksen tein taas tutulla ohjeella, jota en kyllä tällä kertaa jostain syystä aivan ymmärtänyt. Puuttuiko sieltä jokin kaavio? Saatoin unohtaa myös lukea ohjeen kunnolla... Tein sen sitten näin:

Työssäni on 72 silmukkaa ja 18 palkkia oikeita silmukoita. Niistä tulee kuusi kolmen palkin osiota.

Osion ensimmäinen silmukka on yksinäinen nurja:
n, 2o, 2n, 2o, 2n, 2o, n.

Kavenna ensin keskimmäisen palkin ympäriltä nurjat silmukat
-> n, 2o, 1n, 2o, 1n, 2o, n.

Neulo yksi välikerros.

Kavenna osion alussa 2 oikein yhteen ja lopussa ylivetokavennus
-> 2o, 1n, 2o,1n, 2o.

Neulo välikerros. Kavenna osion reunoissa joka toinen kerros, kunnes jäljellä on 12 silmukkaa. Päättele.

Aloitin palmikot heti ensimmäiseltä kerrokselta ja tein ne seitsemään palkkiin, jotka kääntyvät otsalle. Neuloin niitä reilut kymmenen senttiä ja sitten käänsin työn toisin päin. Käännöskohtaan jäi pieni reikä, mutta onneksi se jää taitoksen alle.

Ensimmäisen testikäytön jälkeen voin olla tyytyväinen: pipo on lämmin, sopivan kokoinen ja ihan nätti. Enkä välttämättä tarvitse korvaläppiä, jotka painavat joskus ikävästi silmälasien sankoja korvan takaa. Eikä lanka kutita, vaikka hieman kyllä tekisi mieli raapia otsaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, ettei otsani ole tottunut noin läheiseen kontaktiin ;)

Äidille kiitos ulkokuvista ja mallinaolosta kavennuskuvassa!

Uusi, parempi vuosi

Vieläkö kehtaa toivotella hyvät uudet vuodet? Toivotan silti:

Oikein antoisaa ja onnellista uutta vuotta 2014 meille kaikille!


Aloitin uuden vuoden askartelemalla vuosikalenterin keittiön seinälle.

Tilasin muistaakseni toissa kesänä Teippitarhan teippejä. Olin ihastellut niitä eri blogeissa jo hetken aikaa, ja uuteen kotiin muutettuani keksin tälle teippitaiteelle paikankin. Keittiön ehjä seinä oli täysin ehjä - ei minkäänlaista naulanreikää tai rikkua - enkä halunnut heti ensimmäisenä lähteä tuhoamaan sitä. Mudanvärisellä washiteipilläpä sain itselleni juuri oikean kokoisen ilmoitustaulun.

Tähän asti ilmoitustaululla olivat sikinsokin kaikenlaiset kortit ja valokuvat, mutta nyt muistin vuodentakaisen Susannan postauksen vuosikalenterista. Leikkasin ilmaiskalenterista kalenteriosat irti ja kiinnitin ne sinitarralla seinään.

Susannan kalenterin ruskeaa pohjaa hieman kadehdin, mutta menee se näin valkoisellakin. Jospa vaikka vuoden aikana lisäilen kuvia piristykseksi. Onpa siellä yksi siskoni tekemä kortti...

Muistelin tuossa viime syksynä listaamiani projekteja. Eipä ole niistä mikään muu valmis kuin se isoäidinneliöpeitto, joten muuttukoot ne tämän vuoden projekteiksi. Aikarajathan on tehty muutettaviksi? ;)

Toivon totisesti, että tämä vuosi on parempi kuin edellinen.