Häälahjapeitto nro 2
- päiväpeite parisänkyyn, koko noin 240x240cm
- kuusikulmion ohje kirjasta Iloa virkkaukseen, 30 värikästä virkkausohjetta, Moreeni 2015
- Novitan 7 veljestä, pääväri valkoinen
- kuutioissa punainen, vaaleanpunainen, syklaami, fuksia, viininpunainen (ja nimetön pieni jämäkerä vaaleaa lilaa)
- kirkas vihreä, sammaleenvihreä sekä vaalea vihreä
- lisäksi hieman keltaista siellä täällä
- paino yhteensä 5100g
- paloja 313 kpl
Häälahjapeitto on valmis! Ja vihdoin paikallaan - juuri sopivasti ennen ristiäisiä. Projekti alkoi 1.4., kun kuulimme, että sisko oli mennyt edellisenä päivänä naimisiin. Kyselin hääparilta, ottaisivatko he vastaan häälahjaksi samanlaisen isoäidinneliöpeiton kuin edellinen tekemäni. Hyväksyivät, ja mietintämyssy pistettiin päähän saman tien. Väriksi löytyi kyllä heti punainen.
Alle viikkoa myöhemmin sisko laittoikin kuvaa löytämästään kirjasta; silmää miellytti kuusikulmio neliön sijaan. Punaisia 7 veljestä -keriä ostelin alennuksesta pikku hiljaa. Lainasin kirjastosta Iloa virkkaukseen -kirjan, josta löytyi paljon muutakin mielenkiintoista! Kaikki liikenevä aika tänä keväänä meni tämän peiton tekemiseen, mutta jospa nyt ehtisi kokeilla muutakin.
Pikkuhiljaa suunnitelma muodostui: siskoa miellytti kirjan malli, joten pääväriksi valittiin puhdas valkoinen. Jokaisen kuution uloin pylväskerros sekä kiinteiden silmukoiden kerros tehtiin valkoisella. Samoin yhdistäminen ja koko peiton reunojen viimeistely. Kuutioissa pääosassa ovat eri punaisen sävyt, neljäs kerros aina kirkas punainen. Tein parikymmentä vihreää kuutiota, ja keltaista on siellä täällä piristeenä.
Sunnuntaihin 15.5. olin tehnyt jo 90 kuusikulmiota. Siitä tahti eteni välillä reippaasti, välillä laiskasta. Olin laskenut, että jotta peitto ehtisi valmiiksi ristiäisiin, minun pitäisi virkata kuutioita viikossa vähintään 25 kpl, eli joka päivä 4-5 kpl. Tämä tahti onnistuikin, ja innostuinpa välillä tekemään enemmän ja sitten sainkin jossain välissä pitää vapaan viikon. Viimeiset kuutioit virkkasin kesäkuun viimeisellä viikolla. Virkkaaminen oli kyllä tosi mukavaa!
Yhdistäminen aiheuttikin sitten harmaita hiuksia.
Kuusikulmiot eivät yllättäen käyttäydykään kuten neliöt. Piti tehdä vinoja pötköjä.
Hieman huonosti näkyy tässä valkoista vasten, mutta tuon ylänurkka on jo yhdistetty. Eli ensin piti yhdistää palat vinottain yhteen, sitten sai virkata pitkittäin. Eli virkkasin joka palan ensin yhdeltä sivulta kiinni ja sitten yhdistin jonot. Näin tuli loputtomasti langanpätkiä pääteltäväksi, mutta pinta näyttää tosi siistiltä!
Tämäkin työvaihe oli sitten todella mukava, vaikka aluksi jännitikin. Oli hauskaa nähdä peiton muotoutuvan ja vihdoin tuntui oikeasti siltä, että olen tekemässä isompaa työtä enkä pelkkiä pikkupaloja.
Lopuksi vielä virkkasin kiinteitä silmukoita koko peiton ympäri kaksi kierrosta. Lopulta päätin olla tekemättä puolikkaita kuutioita kahdelle sivulle, koska niiden tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja ainakaan minun silmääni tuo "koloreuna" ei häirinnyt. Onneksi se ei näytä pahalta sängylle levitettynäkään.
Peitto painaa yli viisi kiloa, joten viimeisten langanpätkien päättely sekä reunakierrosten virkkaus kävi jo työstä. Mutta kivaa oli, ja heti tuli ikävä - kädet kaipasivat työtä pitkään! Loppujen lopuksi: kannatti tehdä, vaikka rankka oli. Ihan mukava elämäntarkoitus oli koko kevään! Kukas seuraavaksi menisi naimisiin? :)
