Allergiaoireita ja joulumieltä

Voihan kevät.  

Väsymystä havaittavissa - mitään ei tee mieli neuloa, vaikka suunnitelmia olisi vaikka kuinka. Olisi useampikin revontulilanka odottamassa vuoroaan, muutamat lapaset voisi tehdä ensi syksyä varten, sukiksi haluaisi moni seiskaveikka...

Intoa ei kasvata edes tänään haetut uudet langat:

   

Jokin aika sitten eksyin lankakauppaan, jossa oli ale. Dropsia vaikka millä mitalla. Ikinä en ole Dropsia kokeillut missään muodossa, mutta niin moni merkkiä kehuu, että päätin kokeilla. 

Ostin kolme vyyhtiä pitsinohutta, kaksi mustaa ja tuon ihanan metsän/jalokivenvihreän, sekä kymmenen kerää epämääräisen väristä Limaa (heh..) (65% villaa, 35% alpakkaa), josta tulee minulle liivi. Liivi on jo pitemmän aikaa muhinut takaraivossa, sellainen juuri tietynlainen, johon ei tietenkään ole valmista ohjetta. Katsotaan milloin se pääsee puikoille asti...

On täällä sentään jotain tehty, vaikkakaan ei puikoilla. Neula ja lanka on sen sijaan viihtynyt käsissä yllättävän hyvin pitkän tauon jälkeen.

Ristipistotöitä olen tehnyt pienestä pitäen, paljon ahkerammin kuin neulonut. Ja jotenkin ristipistot assosioituu minulla jouluun, joten mitään muuta en nykyään kirjokaan kuin jouluaiheisia kuvia.

Tämän tonttutaulun aloitin viime syksynä, jolloin tein nuo heinät ja yhden käden. Siinä tilassa se odotteli tänne kevääseen saakka... Valmistuukonee ensi jouluksi, saas nähdä! Noin viikon olen sitä jatkanut, muuta katsotaan kuinka kauan innostus kestää. 

Tuo kehikko on muuten paras keksintö ikinä! Miksi ihmeessä olen ikinä kirjonut ilman sitä! Niin paljon helpompaa on käsitellä työtä ja esim saada aloituslanka piiloon. (Siskoseni, tuon tuon äidin vanhan sinulle käyttöön omaa tauluasi varten!)  Aion käydä ostamassa monta eri kokoista varastoon :D

Pellavainen keväthuivi

 

Vadelmahuivi

100% pellava (Marks & Kattens Linen 50g/125m)

menekki kaksi vyyhtiä eli 100g

pitsipyöröt 3/100cm

koko 26cm x 150cm

Kädet kaipasivat jotain tekemistä, ja hypellessäni blogista toiseen löysin tämän ihanan ohjeen. Kohtapa kuitenkin villaiset huivit käyvät liian tukaliksi, eikä kaapistani löytynyt yhtään keväisempää itse tehtyä vaihtoehtoa, joten vadelmahuivi oli saatava.

Pellavalankaa ei tietenkään omasta varastosta löytynyt, joten kipaisin Lankamaailmaan. Värejä olisi ollut montakin ihanaa, mutta jostain syystä sininen tarttui mukaan. Puna- tai lilasävyiset olisivat olleet liian turvallinen valinta, kai. Väri on melkein sama kuin syksyllä neulomassani Lumi-huivissa, ehkä hieman sinisempi, jos niin voi sanoa :)

Huivin pitsi on ihanan yksinkertainen. Vain viiden silmukan kuvio ja joka toisella kerroksella kokonaan oikeaa. Huivi neulotaan pyörönä, joten ei tarvinnut sen ihmeemmin kokoa pähkäillä: loin silmukat ja käytin lankaa niin paljon kuin sitä oli, eli kaksi vyyhtiä. Tekeleeseen oli helppo tarttua taukojen jälkeen, aina osasi jatkaa ilman ohjettakin.

Silmukoita vain oli luotava tuhottomasti, 200! Pääsin 190:een asti, kunnes oli todettava, ettei lanka riitä loppuihin kymmeneen... En millään jaksanut aloittaa alusta, joten päätin pärjätä vähemmällä :) Eipä tuosta onneksi haittaa ollut, löysällä käsialallani sain silti isomman huivin kuin alkuperäisen!

Huivi yltää kyllä kaulalleni kolmesti, mutta siihen tottumattomana luulen käyttäväni huivia kaksikerroin.

Muistilappu itselleni: päättelyyn tarvitaan lankaa paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelet! 

Niin, lanka loppui ensimmäisellä kerralla jo päättelykerroksen puolessa välissä. Purin yhden kokonaisen kerroksen, ja silti(!) lanka loppui kymmenen silmukkaa liian aikaisin. Silloin en enää jaksanut purkaa päättelyä ja kahta kerrosta, vaan varastostani löysin sitä Lumi-huivin sinistä silkkivillaa ja sain huivin valmiiksi. Kyllä sen värieron huomaa, mutta onneksi huivi on tuollainen kääräistävä malli, sinne hukkuu poimuihin vaikka pullanmurut ja nenäliinat ;)

Kevättakki ja -huivisäitä odotellessa!

Kirjoneulelapaset

Kiemuralapaset

Novita Nalle luonnonvalkoinen ja tummanharmaa

sukkapuikot 2,5 ja 3

ohjeesta poiketen peukalokiila ja kärjessä muutama ylimääräinen kerros

unohdin punnita, ei tietoa menekistä...

  

Mattojen virkkaamisen jälkeen taisin tehdä yhden junasukkasetin, mutta sitten innostus lopahti. Ei kiinnostanut huivit tai vauvanmyssyt, ei korien virkkaaminen. Pyörittelin peukaloita.

Viikonloppuna se sitten iski: kaksi siskoani olivat tulossa seuraavalla viikolla yökylään, ja toinen heistä oli jo vuodenvaihteen tienoilla "tilannut" minulta Kiemuralapaset. Lapaset valmistuivat pikapikaa kahdessa päivässä!

Olimme silloin vain selanneet netin ihmeellistä maailmaa (kuukkelin kuvahakua) ja olin klikannut ohjeen kirjanmerkkeihin. Olen aika huono neulomaan pakosta, eli siis aloittamaan mitään kun se ei kiinnosta tarpeeksi. Tässä tapauksessa kai vastustusta aiheutti pieni ohjeen muokkaaminen: peukalokiila kirjoneuleena. Kuinka monta silmukkaa, mistä kohtaa aloitan? Ja se ikuinen ongelma, kun saajan käsi on erikokoinen kuin minulla: mihin tulee peukalo, kuinka pitkä, ja milloin aloitan kärkikavennukset.

Muokkasin kuviota yhden rivin verran, tuo kärjen pallukka sai yhden silmukan lisää varteensa. Aloitin myös kavennukset hieman myöhemmin. Näin sain tumput sopimaan suht täydellisesti siskolleni - harmi vaan että kyseinen siskon ei ollut se tilauksentekijä! Kuvassa lapaset ihanan käsimallin, sen väärän siskon käsissä. No, onneksi lapaset kuitenkin kelpasivat oikealle siskolle, sai näin palkinnon selviytymisestään rankasta viikosta :)

Tulkaahan siskot kylään uudestaankin, oli oikein mukavaa kun kävitte!

jk. Peukaloista sain harmaita hiuksia, kirjoneule ei luonnistunut ollenkaan. Onnistuin myös purkamaan turhan pitkälle... Opinpahan, ettei kirjoneuleen korjaaminen ole kauhean mukavaa hommaa! Siksi päädyin yksinkertaiseen neulokseen. Toiset tykkäsi lopputuloksesta, toiset ei :)

Ihan omatekemä matto!

Kylläpä kesti. Aloitin uuden maton suunnittelemisen heti tuon edellisen valmistuttua. Halusin sängyn viereen suorakaiteen muotoisen, ei liian pitsisen maton, jossa olisi jokin juju.

Värin halusin pysyvän samana, eli tuollainen valkaisematon, kermanvaalea. Ostinkin nelisen kiloa trikookudetta, hieman paksumpaa kuin Aura-maton materiaali, mutta suht samanväristä. Siinä sitten aikani pähkäilin ja kokeilin eri tyylejä, mutta mikään ei tuntunut istuvan. Sitten tajusin, etten halua mattoo reiän reikää, sillä makuuhuoneessa on jo reikäinen ympyrämatto sekä pitsipäiväpeitto. Jospa niissä olisi tarpeeksi herkkyyttä!

Mutta pelkistä pylväistä muodostunut yksivärinen mattokaan ei tuntunut tarpeeksi jännittävältä. Kaikki olisi liian pliisua, mitä keksisin?!

Virkattu matto, oma design ;)

Vaaleat pylväitä, punainen kiinteitä silmukoita, nirkkohapsut

Koko 76cm x 172cm

Koukku nro 8

Trikookudetta noin 3,4kg

Erään työpäivän jälkeen marssin sitten ostamaan kilon vyyhdin punaista kudetta. Se vain tuntui jotenkin omalta, ja punainen antaisi kaivattua ryhtiä sekä mattoon että huoneeseen. Ja nyt noita kuvia katsellessa ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tuo väriyhdistelmä tuntui tutulta: asun alueella, jossa moni talo on vaalea ja yksityiskohdat punaisia. Niin oli iskostunut mieleeni, että haluan jatkaa samaa värimaailmaa sisätiloissakin ;)

Hyvinhän se istuu paikalleen! Matto raidoittui sen kummemmin suunnittelematta, aloitin pylväillä ja sopivalla kohdalla tein kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita punaisella. Olikin sitten yllätys, että matosta tuli "hapsuineen" vain kaksi senttiä suunniteltua pitempi. Eli minun oli tarkoitus tehdä juuri tällainen matto juuri nyt ja juuri tälle paikalle :)

Virkkasin pylväät aina joko etu- tai takareunaan, jotta kudoksesta ei tulisi liian paksu. Se kyllä tarkoittaa myös varmaan sitä, että ajan saatossa ja pesun jälkeen matto venyy enemmän, mutta jospa sitä ei ihan heti tarvitse kastella. Nirkot halusin tehdä, jotta matossa olisi edes jotain samaa kuin Aura-matossa, joka on sängyn toisella puolella.

Sängyn päällä on peruspuuvillainen vaaleanvihreä kaupasta ostettu päiväpeitto ja sen päällä äidin isän siskon virkkaama kalalankainen pitsipäiväpeitto. Äiti varmaan muistaa kuinka vanha se on?

Sängyn päällä on vielä lisää vaaleaa unelmaa, äidin suoputtama torkkupeitto. Taisi mennä alunperin niin, että löysin itse ihanan ohjeen ja erehdyin kertomaan sen mammalle. Hänpä innostui niin, että minun oli annettava hänen tehdä se minulle :) Aika kauheaa... Hyvin on peitto palvellut useamman vuoden ja edelleen sopii sisustukseen!

Nyt on sitten neljää eriväristä jämäkudetta (Auran väristä, "vääränväristä", paksumpaa vaaleaa ja punaista) odottamassa inspiraatiota. Täytyy kai tehdä vaikka koreja tai muuta pienempää, mattoa niistä tuskin teen. Tai mistä sitä tietää ;) Voisin oikeastaan kyllä neuloa välillä jotain...

Virkattu matto

Yllätin itseni, kun lauantai-iltana pälkähti päähäni, että nyt on virkattava matto. Pitkään ehdin ihastella kauniita valkoisia pitsiunelmia toisten kotien lattioilla, mutta aina jotenkin ajattelin, ettei pyöreä paksu matto ole minun juttuni. Mutta mutta...

Sunnuntaina kävelin Lankamaailmaan ja ostin neljä trikookudevyyhtiä, painoivat yhteensä 4,9kg. Olin jo päättänyt tehdä Kauhavan Kangas-Aitan Aura-maton, johon menisi 3,8kg ontelokudetta. Perustrikoo miellytti kuitenkin kaupassa enemmän, joten myyjän suosituksesta varasin sitä hieman runsaammin.

Ja onneksi varasin: tiistaiaamuna jouduin toteamaan, että illalla virkkaamani puolitoista kerrosta olivat vaaleampaa kudetta kuin alussa. Huomaako sitä kuvasta?

 

Onneksi pysähdyin juuri silloin ihastelemaan kätteni työtä, eli levitin maton lattialle kunnon valoon. Eron huomasi selvästi. Vaikka olin kaupassa oikein tarkka väreistä, niin yksi vyyhti oli "kirkkaampaa kermanväristä valkoista". Myyjäkin vielä vakuutti, että ovat samaa väriä! 

Tässä vertailun vuoksi Ikean vitivalkoinen tyynynpäällinen kermanvärisen maton päällä.

Pakkohan se oli sitten purkaa, ja hikeä pyyhkien toivoin lopun kuteen riittävän. Onneksi väärää sävyä oli tosiaan vain nuo viimeisimmät kerrokset, ei tarvinnut keskeltä poistaa mitään. Sitten vain väärä väri kokonaan pois huoneesta, ettei enää sekoittuisi loppuihin keriin. Ja siltä se sitten näytti, ettei kude riitä kaikkiin ohjeenmukaisiin kerroksiin ja päätin kylmästi jättää toiseksi viimeisen puolipylväskerroksen välistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Valmis, viimeistelemätön matto oli halkaisijaltaan 126cm. Nyt alkoi ärsyttävin vaihe, kostutus ja kuivaaminen mittoihinsa.

Kastelin maton suihkun alla nurjalta puolelta, ravistelin irtopisarat pois ja heitin maton runkopatjasängylle pyyhkeitten päälle. Kostutin suihkepullolla oikean puolen ja venyttelin maton suoraksi. 

Pari kertaa päivän aikana kävin kääntämässä ja suoristelemassa, pelkäsin että reunat jäävät ryppyyn.

Mutta turhaan pelkäsin! Matto asettuu varmasti kiltisti lattialle, kunhan pääsee oikealle paikalle. 

Mittaa tuli hieman lisää operaation jälkeen (lopullinen halkaisija 134cm), joten voi olla, ettei matto sovikaan kaavailemalleni paikalle makuuhuoneeseen. Saa siis luvan olla vielä hetken tuossa olohuoneen muovimatolla (kuivumassa yön yli) ja myöhemmin sitten sommittelen sen makkariin.

Kaiken kaikkineen olen tyytyväinen, virkkaaminen oli taas mukavaa ainaisen neulomisen välissä ja oli erityisen mukavaa tehdä jotain näin isoa ja konkreettista, toivottavasti myös pitkäikäistä!

Kerät järjestykseen

Innostuinpas tuossa männä viikolla käymään lankavarastoni läpi. 

Olen yrittänyt pitää kaikki kerät samassa paikassa, kahdessa isossa kannellisessa muovilaatikossa, mutta jotenkin kummallisasti löysin muutamia epämääräisiä muovipusseja ja paperikasseja muun muassa vaatekaapista työpöydän alta...

Heitin kaikki turhat - irralliset ja yksinäiset - vyötteet roskiin, erottelin ohuet sukkalangat paksuista, hyvästelin kylmästi erinäiset pienet virkatut kukkayritelmät ja laitoin yhteen muovipussiin jämäkerät ja toiseen hukkapätkät. Olikin vaikeaa aluksi ratkaista, milloin langanpätkä on liian lyhyt mihinkään käyttöön - alle puolimetriset taisin lopulta raaskia heittää pois.

Lankapiiloista paljastui myös muutamat keskeneräiset pikkuneulomukset.

Isoista lapasista toiset olivat vain päättelyä vaille valmiit, toisiin tein peukalot. En edes muista, milloin aloitin nämä peruslapaset, mutta useampi vuosi siitä on. Hieman tylsät ne ovat ilman mitään koristuksia, joten jäänevät vielä odottamaan inspitaatiota. Jos vaikka kirjoisi kämmenselkään koukeroita? Lanka on Novitaa, täysmuovia - nyt en millään saa päähäni sitä nimeä. Niin, kun heitin ne "turhat" vyötteet roskiin... Kuinka lie lämmittävät käsiä, mutta mukavasti kiiltelevät.

Pikkulapasista toinen odotteli paria yli vuoden. Ja opinpa taas uudestaan, että parempi olisi tehdä pari heti: samalla silmukkaluvulla sain uudesta tumpusta leveämmän! Kelpanevat silti äidin varalapaslaatikkoon, kuten oli vuosi sitten puhetta? :) Kämmenosan pituus on noin 13cm ja lanka seiskaveikkaa.

Vaaleanpunaiset junasukat olin aloittanut kesällä, ja tein niille myös jo perinteeksi muodostuneet tumput omalla ohjeella. Tällaisia settejä olen tehnyt kohta varmaan kahdetkymmenet, ja niin mukava niitä on tikutella, että tein keltaisen setin Novitan woolista heti perään. Pinkit tein Lankamaailman kaupanpäälliskerästä (Svarta fårets baby) ja kummassakin setissä silmukoita oli ohjeesta poiketen 8 per puikko. Pikkuruisia jalkoja jäävät odottamaan.

Nyt on langat kurissa ja järjestyksessä, eikä mikään pikkutyö kesken. Ainoastaan vironvillainen revontuli odottaa tekijäänsä, mutta saapa vielä odottaa hetken. Mitähän sitä aloittaisi seuraavaksi?


Edit to 21.2. 
Pirta! Nyt sen muistin, se lapasten lanka oli Novitan Pirtaa! Mitä lie historiallista, kun en enää löytänyt Novitan sivuilta mainintaa, mutta kuitenkin ihan perusruokakaupasta ostettuja keriä muutaman vuoden takaa. Näin toimii muistini, hitaasti mutta hitaasti ;)

Kirjoneulerannustimet

Niin äiti, näitä minä eilen tein :)

Kirjoneulerannustimet

jämälangoista: muuten Hjertegarnin Alpaca Silkiä, vain

vaalean harmaa Silkbloom Finoa

paino noin 40g

alussa ja lopussa 48 silmukkaa, kirjoneuleessa 54
sukkapuikot 2,5

kaavio kirjasta Kauniit neuleklassikot, Madeline Weston

 

Tässä on uudet rannustimeni, rannekkeet, rannehärpäkkeet, mitkä lie. Pitkään pyöri idea mielessäni ja kerran jo kokeilinkin, mutta vasta kun omasta kirjahyllystä sattui käteen unohtunut neulekirja, muotoutui ajatus tällaisiksi.

Kirja ei kai ostohetkellä ollut ajankohtainen, mutta nyt voisin tehdä sieltä vaikka mitä! Kirjoneulekaavioita oli useampi, tämä valikoitui nyt siksi, että silmukkamäärä täsmäsi tarpeeksi hyvin. Ei tarvinnut muokata.

Näillä langoilla olen tehnyt jo monet huivit - kutittavat sellaiset - joten halusin tehdä jotain muuta. Muutamat rannustimet olen vuosien saatossa tehnyt, mutta vain yksiä käytän säännöllisesti. Töissä kun on yleensä niin kylmä, että huivia ja ranteenlämmittimiä tulee käytettyä lähes joka päivä.

Nämä harmaat perusalpakkaiset ovat palvelleet erittäin hyvin. Ei niissä muuta vikaa olekaan kuin että ne ovat harmaat. Kun muutenkin pukeudun aika värittömästi, niin olisihan se mukavaa, jos jossain pilkahtelisi jotain katsottavaa. No nyt minulla on katseenvangitsijat!

Harmaissa on se ihana puoli, että ne voi kiskaista kättä lämmittämään kummin päin vain. Aluksi ajattelin näiden uusienkin toimivan samalla tavalla, mutta tuo tumma kuvio tulee niin kauniisti ranteen kohdalle vain toisin päin.

Yksin kun yrittää ottaa kuvaa toisesta kädestä ilman jalustaa, niin tulos on tällainen... 

En halunnut tehdä peukaloa juuri tuon kääntämisen mahdollistamiseksi, ja pidän siitä, että voin nostaa ja laskea lämmitintä tarpeen mukaan. Eikä muuten kutita lainkaan!

Oikein mukava projekti kaiken kaikkiaan, värit ja kuvio miellyttävät, koko on aivan passeli. Seuraavassa kirjoneuletyössä täytyy vain sitten muistaa verrata toisen osan teon aikana käsialaa ensimmäiseen - kyllä, taas tein toisen löysemmäksi kuin ensimmäisen, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että tulee samanlainen. Oppia ikä kaikki!

*****

Lopuksi vielä kuva siitä viimeksi valmistuneesta huivista. Tällaista jälkeä saa aikaan vetoketjullinen huppari ja liian kovakourainen huivinkäsittely. Että sillai. Täytyy vain etsiä virkkuukoukku ja pujotella melkein haljenneet säikeet takaisin neulokseen ja yrittää rauhoittua ;)