Isoäidinneliöpeitto

Peitto on valmis!

Olipa se projekti. Kaikki lähti siis liikkeelle kauan sitten - muistelimme että mahdollisesti toissa keväänä - kun äitini innostui jämälankailemaan. Äiti virkkasi isoäidinneliöitä seiskaveikasta 4,5 koukulla ja tosiaan jämälangoista. En ole laskenut kuinka montaa väriä peitosta löytyy, mutta kuten kuvista näkyy siellä on yksivärisiä, vaaleita, tummia, liukuvärjättyjä, pikkukukallisia, raidallisia ja muotopuolia neliöitä. Suuri osa tämän perheen pienistä lankanöttösistä saatiin näin hyötykäytettyä.

Palasia syntyi ensin 108 kappaletta, mutta kun viime joulun aikaan ihastelimme niitä levittelemällä ne lattialle, totesimme heti, että kyllä siihen vielä vähän voisi tehdä lisää. Minä lupasin sitten yhdistellä. Valmiit neliöt lähtivät mukanani Turkuun ja uudet 22 seurasivat pian perässä.

Ja nyt on vihdoin täkki valmis! Ja aikamoinen täkki siitä tulikin: palasia 10x13, lankaa meni 1,7kg, leveyttä tuli 147cm ja pituutta 185cm. Että mahtuupa sitten isompikin ihminen pikku peittosen alle päiväunille...

Pohdin pitkään kuinka haluaisin yhdistellä palat toisiinsa. Ompelemalla joutuisi joko leikkimään turhan pitkien lankojen kanssa tai päättelemään joka palasen jälkeen, joten virkkaamalla oli yhdistely tehtävä. Onneksi bongasin tämän postauksen Eilen tein -blogista. Siellä oli taikasanat: Virkkaa neliöt yhteen ensin pituussuunnassa, sitten leveyssuunnassa. Siitä se sitten lähti.

Ensin virkkasin palat parijonoon. Kuvassa virkkaussuunta ylhäältä alas.

 

Sitten yhdistin parijonot yhteen. Siinä auttoivat hakaneulat, jotta palat pysyisivät oikein päin. Taas virkkaussuunta kuvassa ylhäältä alas.

 

 

Peitto näyttikin jo peitolta, kun olin virkannut kaikki pystysaumat. Sitten olikin helppo tehdä sama vaakaan. Kuvassa olen virkannut kaksi alinta saumaa.

  

Lopuksi virkkasin reunaan yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja piparkakkureunuksen.

Hyvää kannatti odottaa :) Kannatti antaa suunnitelman muhia takaraivossa ihan rauhassa, ennen kuin aloitin. Lopputulos on juuri sellainen kuin kuvittelin ja tekeminen oli yllättävän mukavaa. Syksyn viileitä säitä kyllä kaipasin, tuli nimittäin aika kuuma peitto sylissä - onneksi on tuuletin!

Langanpätkien päättelykään ei ollut pahimmasta päästä, kun äitini oli jättänyt vain yhden pääteltävän per neliö, mutta ihan tarpeeksi sitä sai nytkin harrastaa. Alussa se tuntui kyllä ärsyttävältä, mutta nyt en enää muistakaan koko asiaa ;)

Siis: hyvä että tuli tehtyä, kiva oli tehdä, voisin tehdä uudestaankin - vinkvink mammalle, joka on tehnyt jo palat toiseenkin peittoon... Tämän nyt valmistuneen peiton voi tulla noutamaan.

Syksyn projektit

Hups, on jo elokuu. Ja jo näin pitkällä. Kohtahan on enää neljä kuukautta jouluun!

Blogi on hengissä edelleen, vaikka onkin viettänyt hiljaiseloa. Kesän aikana olen mm. virkannut ja ihastellut lankoja, suunnitellut tulevaa. Blogin kohtaloakin pohdin. En oikein osaa päättää, onko tämä käsityö- vai joulublogi. Vuosi sitten aloittaessani minun oli helppo raportoida lahjaprojektin etenemisestä, mutta nyt sellainen suurempi linja puuttuu. Toisaalta, ehkä se ei haittaa :)

Keksin kuitenkin yhdenlaisen isomman projektin: listaan tähän ne työt, jotka nyt ovat vain viimeistelyä vaille valmiit tai jotka odottavat ajatuksen selkiintymistä. Ehkä tämä helpottaa minua tarttumaan edes johonkin työhön ja innostaa taas bloggaamaan!

Kaikenlaisista välipalaneulomuksistakin tulee varmasti sitten postailtua, mutta tässä kuitenkin tämän hetken työt - tämän syksyn projektini:

*

  

1. Isoäidinneliötorkkupeitto

Tästä projektista en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni. Kaikki neliöt ovat tulleet äitini kätten kautta. Hän innostui hyödyntämään koko perheen seiskaveikkaiset jämälangat, ja minä lupasin sitten hoitaa viimeistelyn - jo viime jouluna... Nyt voisin viimeinkin tarttua toimeen. Eilen innostuin siivoamaan, joten kehtasin levitellä palaset puhtaalle lattialle. Tuosta en niitä enää kerää pois, vaan yhdistely alkakoon!

Ensin haluaisin kyllä teiltä neuvoja ja mielipiteitä.

Haittaako, että palaset eivät ole aivan saman kokoisia? Pitäisikö minun suurentaa pienimpiä, vai riittääkö sekoittelu? Silmukoita on kaikissa saman verran.

*

2. Ristipistotaulu

Tämän aloitin melko tarkkaan vuosi sitten. Haluaisin saada sen valmiiksi jouluun mennessä - tämän vuoden jouluun ;)

*

3. Pellavahuivi

Tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa: muuten valmis huivi, joka odottaa vain viimeistelyä eli pingotusta.

*

 4. Patalappujen koristelu

Kesän aikana innostuin virkkaamisesta. Patalappuja ja lasinalusia syntyi kuin sieniä sateella. Innostus oli niin hurja, etten jaksanut ohjetta lukea kunnolla - olinhan tehnyt samanlaisia jo viime syksynä. Niin... Ensimmäisistä yhdeksästä lapusta puuttuu koristelun kannalta aika oleelliset reiät. Yläkuvassa oikealla muistin mukaan tehdyt ja vasemmalla ohjeenmukaiset. Nih.

Koristelukokeilut siis jatkuu, tässä ensimmäinen viritelmä:

 

Yllä jämälankalasinalusia.

*

5. Pitsihuivit

Meilläpä oli kesällä kerimistalkoot! Kaikki viime syksyn huivilankavyyhtini kerin yksin, joten nyt oli todella ihanaa saada tehdä se porukassa. Siskon ja äidin kanssa tartuimme vyyhtiin aina sopivalla hetkellä. Nyt minulla on planeettanäyttely hyllyn päällä ;) Vasemmalla liukuvärjättyä vironvillaa (vihreä ja vaaleanpunainen) ja muut Dropsin Lacea.

*

6. villaliivi ja pipo

Epämääräisen värisestä Limasta tulee joskus liivi - minulle. Ja punaisesta Eco-Alpacasta pipo - minulle.  Saattavat joutua odottamaan kaaaauan...

Juhlan kunniaksi

Oon 1-vuotias, 

oppimaan innokas, 

sain nimen hauskimman 

- Joululahjaprojekti.

Osasitko laulaa? ;) Lastenohjelma Kaapon ihana tunnarihan se, blogini syntymäpäivän kunniaksi. Tuo viimeinen rivi lauletaan sitten matalalta ja nopeasti... Kyllä sen hyvän bloginimen vielä joskus keksin...

Tänään ei ole valmistunut mitään, mutta aiemmin kylläkin.

Iltatähti

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,0
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 48cm 
menekki 40g

Alku oli pikku liinoihin verrattuna sata kertaa hankalampi. Tuo keskustan ihana kukka oli yllättävän monimutkainen, ja kaikenlaisia kierteisiä lisäyksiä tuli ihmeellisiin paikkoihin. Löysän käsialani takia sitten pudottelin silmukoita useampaan kertaan, ja niiden poimiminen oli mahdotonta. Hermot oli mennä moneen kertaan, ja tämän nyt valmiin liinan aloitus taisi olla se kymmenes... Onneksi lopputulos miellyttää silmää!

Vielä en sentään jätä näitä joululiinoja esiin, jaksan ehkä odottaa muutaman kuukauden ;)

Eilen valmistui pikapikaa pino lasinalusia, jotka pääsivät tänään jo uuteen kotiin.

Useampaan otteeseen tässä lähiaikoina eksyin ihanaan Prinsessajuttu-blogiin. Sieltä bongasin helpon ohjeen näitä lasinalusia varten, ja koko illan innoissani jaksoin posottaa menemään. Sormet ja ranteet saivat kyytiä! 

Lankana ihan perus puuvilla ja koukkuna 3. Yhteen aluseen taisi mennä noin 10g.

Hurjaa, että kokonainen vuosi on mennyt siitä, kun aloitin huivien ja pipojen tekemisen sukulaisilleni joululahjoiksi. Ja uusi joulu se vain lähestyy koko ajan! Tänä syksynä en sitten voikaan esitellä mahdollisia itsetekemiäni lahjoja täällä blogissa, sillä niin moni perheenjäsen jo tietää tästä. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan? Täytyy ehkä neuloa vain itselleni ;)

Parempi myöhään...

Nyt kun uusi joulu on taas lähempänä kuin edellinen, voin hyvillä mielin aloittaa joulunodotuksen! Ja valmistelun tietenkin. Ensimmäiseksi valmistui kauan takaraivossa kummitellut liina.

Orapihlaja

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,5
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 40cm 
menekki 15g

Ensimmäisen Novita-lehteni ostin syksyllä 2008. Ihastelin monia ohjeita, mutta vain yhden huivin sain tuolloin aikaiseksi. Nyt oli sitten aika ottaa toinen ohje työn alle.

Näin ohutta lankaa en ole aiemmin neulonut, ja aloitus olikin tuskaisen vaikea. Kaksi silmukkaa per sukkapuikko, ei ole heikkohermoisille... Kuinkahan monta kertaa aloitin? Sekosin laskuissa. Mutta inspiraatio kantoi loppuun asti!

Ohut lanka tuntui pitkään todella oudolta, mutta niin vain sain toisenkin liinan tehtyä :) Lanka oli kyllä suorastaan ärsyttävän kierteinen, tuhannen mutturalla koko ajan... Tuossa yläkuvan kolmannessa lokerossa näkee taas pingotuksen ihmeellisen vaikutuksen - miten tuollaisesta mytystä voikin tulla noin selkeä kuvio!

Tein ensimmäisen liinan täysin ohjeen mukaan. Viimestelyvirkkauksen ketjusilmukat vain näyttivät hieman oudoilta, joten lopulta purin ne (15kjs) ja vähensin ne yhdeksään. Nyt se mielestäni on jotenkin tasapainoisemman näköinen.

ohjeen mukaan                               lopullinen

Olipas hauskaa käsitellä taas jotain muuta materiaalia kuin villaa. Ja näin on joulunodotus virallisesti aloitettu. Mitähän tekisin seuraavaksi?

Herkkä ja käytännöllinen

Holden Shawlette
Silkbloom Fino (lila)
menekki 86g

pitsipyöröt 3

mitat 150cm x 65cm

Kyllä mun edelleen kelpaa! Olen yhtä kaunista huivia rikkaampi sekä yhtä taitoa etevämpi: opettelin neulomaan nirkkoreunan (picot bind of). Ja oih, siitä tuli niin kaunis!

Neuloin ihka ensimmäisen pitsihuivini syksyllä 2009. Siitä asti se on palvellut uskollisesti joka päivä läpi talvien, ja sen olen aina napannut mukaan viileämpinä kesäpäivinäkin. Väri ja muoto ovat täydelliset - lankana lila Silkbloom Fino ja mallina ihana Lumi. Tänä keväänä sitten havahduin siihen, ettei huivi enää ole suinkaan mitenkään uuden näköinen - nyppyyntymistä ja neuloksen kasaanmenemistä oli hyvinkin havaittavissa. 

Niinpä päätin tehdä kakkosversion.

Aloitin kyllä Lumi-huivin, mutta sitten tajusin, että olihan minulla kirjanmerkeissä Holden. Halusin alkuun sileän neuleen, ja Holdenin kaunis aaltoileva pitsi oli kokeilemisen arvoinen. Ohjeen kruunasi nirkkopäättely. Nirkoistahan minulla on jo hieman kokemusta, vaikkakin vain virkaten:

Huivi valmistui todella nopeasti, lankaa oli niin mukavaa käsitellä ja ohje oli helppo. Nirkkoreunaa piti hetki opiskella, katselin videoita ja pähkäilin aikani, mutta kunhan alkuun pääsin oli se ihan yksinkertainen. Pingottamisessa nuo nirkot vaativat aika paljon hermoja - olisi pitänyt pistää nuppineula jokaiseen nirkkoon. Minulla vain loppui neulat jo puolessa välissä... Siksi siis nirkot ovat epätasaiset, mutta onneksi se ei menoa haittaa!

Lumi-huivin voisin kyllä tehdä vielä jostain muusta väristä... Sen muoto nimittäin on juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi - yltää mukavasti solmuun ja lämmittää pakkaspäivinä. Ja tästä langasta huivista tulee sopivan ohut, jotta kaikenlaiset takit mahtuvat kiinni. Lempihuivi suorastaan!

Syksyllä sitten nähdään, kuinka Holden käyttäytyy ;) Kaunis se on, ei voi muuta sanoa!

Jouluinen Revontuli

Kyllä mun nyt kelpaa.

Revontuli

100% vironvilla (paksumpi versio)

pitsipyöröt 3

menekki 210g

mitat 198cm x 95cm

Pitkä projekti sai komean lopun - aloitinhan tämän huivin jo viime syksynä. Vyyhdissä oli 230g, neuloin niin pitkään kuin uskalsin. Taisi tulla kaksi ylimääräistä mallikertaa.

Huivista tuli juuri niin suuri kuin aluksi kuvittelinkin! Ja onneksi otin aina vain pienemmät puikot. Kolmosillakin sain aika harvan pitsin aikaiseksi - varsinkin kun vielä pingotinkin todella tehokkaasti.

120cm leveän sängyn päälle huivi mahtui juuri sopivasti. Olihan se aikamoinen näky verrattuna viime syksyn pingotussessioihin, jolloin sängyn päälle sopi kaksi huivia varsin hyvin! 

Annoin huivin olla vedessä puoli tuntia ennen pingotusta. Lisäsin veteen muutaman tipan Fairya - joskus jostain luin, että se saattaisi vähentää langan rasvaisuutta. Enpä oikeastaan huomannut eroa lopputuloksessa. Huivi jäi suht karheaksi ja rasvaiseksi, mutta niinhän sen oli tarkoituskin! Sellaista se aito villa saa ollakin. 

Tulisipa jo joulu, jotta saisin kääriytyä tähän ihanuuteen!

Edellisen postauksen Silkbloom-huivikin on jo valmis. Kunhan ensin pingottuu rauhassa, pääsen esittelemään senkin!

Ääripäät

Revontuli on valmis! Nyt se vain joutuu odottamaan viimeistelyä, sillä se on niin valtava, että täytyy hieman pohtia missä se saisi pingottua rauhassa. Yhden säteen mitta on jo nyt - kurttuisena - ihanat 75cm, ja hieman jännittää nähdä, kuinka se siitä sitten kasvaa...

Niinpä sitten jatkui huivi-innostus, ja puikoille pääsi maailman ihanin - todellakin, en liioittele! - silkkivillalanka Silkbloom Fino. Ei ole pehmeämpää, kiiltävämpää, kauniimpaa vielä löytynyt minun lankalaatikostani!

Katsokaa, kuinka se kiiltelee!
 

Voikohan olla kahta lankaa, jotka olisivat kauempana toisistaan? Vironvilla on karheaa, rasvaista, epätasaista, lampaalta tuoksuvaa täyttä villaa, jossa vähän väliä on yllätyksenä jonkinlainen heinänkorsi tai roska säkeiden välissä. Silkbloom on kuin työntäisi kätensä kulholliseen vaniljakastiketta.

 

Taidanpa mennäkin heti jatkamaan...