Jouluinen Revontuli

Kyllä mun nyt kelpaa.

Revontuli

100% vironvilla (paksumpi versio)

pitsipyöröt 3

menekki 210g

mitat 198cm x 95cm

Pitkä projekti sai komean lopun - aloitinhan tämän huivin jo viime syksynä. Vyyhdissä oli 230g, neuloin niin pitkään kuin uskalsin. Taisi tulla kaksi ylimääräistä mallikertaa.

Huivista tuli juuri niin suuri kuin aluksi kuvittelinkin! Ja onneksi otin aina vain pienemmät puikot. Kolmosillakin sain aika harvan pitsin aikaiseksi - varsinkin kun vielä pingotinkin todella tehokkaasti.

120cm leveän sängyn päälle huivi mahtui juuri sopivasti. Olihan se aikamoinen näky verrattuna viime syksyn pingotussessioihin, jolloin sängyn päälle sopi kaksi huivia varsin hyvin! 

Annoin huivin olla vedessä puoli tuntia ennen pingotusta. Lisäsin veteen muutaman tipan Fairya - joskus jostain luin, että se saattaisi vähentää langan rasvaisuutta. Enpä oikeastaan huomannut eroa lopputuloksessa. Huivi jäi suht karheaksi ja rasvaiseksi, mutta niinhän sen oli tarkoituskin! Sellaista se aito villa saa ollakin. 

Tulisipa jo joulu, jotta saisin kääriytyä tähän ihanuuteen!

Edellisen postauksen Silkbloom-huivikin on jo valmis. Kunhan ensin pingottuu rauhassa, pääsen esittelemään senkin!

Ääripäät

Revontuli on valmis! Nyt se vain joutuu odottamaan viimeistelyä, sillä se on niin valtava, että täytyy hieman pohtia missä se saisi pingottua rauhassa. Yhden säteen mitta on jo nyt - kurttuisena - ihanat 75cm, ja hieman jännittää nähdä, kuinka se siitä sitten kasvaa...

Niinpä sitten jatkui huivi-innostus, ja puikoille pääsi maailman ihanin - todellakin, en liioittele! - silkkivillalanka Silkbloom Fino. Ei ole pehmeämpää, kiiltävämpää, kauniimpaa vielä löytynyt minun lankalaatikostani!

Katsokaa, kuinka se kiiltelee!
 

Voikohan olla kahta lankaa, jotka olisivat kauempana toisistaan? Vironvilla on karheaa, rasvaista, epätasaista, lampaalta tuoksuvaa täyttä villaa, jossa vähän väliä on yllätyksenä jonkinlainen heinänkorsi tai roska säkeiden välissä. Silkbloom on kuin työntäisi kätensä kulholliseen vaniljakastiketta.

 

Taidanpa mennäkin heti jatkamaan...

Joulunpunaista toukokuussa

Vihdoinkin neulotuttaa!  Syksyllä aloittamani ja hiljaiseloa siitä asti elänyt kolmas revontuleni on syntynyt uudelleen.

Olin neulonut parisenkymmentä senttiä nelosen puikoilla, ja se näytti nyt liian harvalta. Niinpä kylmästi purin koko homman ja aloitin alusta kolmosilla. Niin, se puikkosuositus oli 5,5...

Tällainen ero on lopputuloksella - jos nyt kuvasta huomaa minkäänlaista eroa:

Pari kertaa meinasin purkaa uudenkin aloituksen, sillä tulos oli aika tiivis. Työn edetessä käsiala kuitenkin taas löystyi, joten oli oikea päätös ottaa pienemmät puikot. Tykkäänhän pingottaa huivit aika äärimmilleen...

Olipas hankalaa saada kuvattua nuo sävyt oikein. Ihania tummia punaisen eri sävyjä.

Kerä on valtava, ja ajattelin tehdä huivista mahdollisimman ison, joten taitaa tovi mennä, ennen kuin huivi on valmis! Toivottavasti kuitenkin ennen syksyä :)

Allergiaoireita ja joulumieltä

Voihan kevät.  

Väsymystä havaittavissa - mitään ei tee mieli neuloa, vaikka suunnitelmia olisi vaikka kuinka. Olisi useampikin revontulilanka odottamassa vuoroaan, muutamat lapaset voisi tehdä ensi syksyä varten, sukiksi haluaisi moni seiskaveikka...

Intoa ei kasvata edes tänään haetut uudet langat:

   

Jokin aika sitten eksyin lankakauppaan, jossa oli ale. Dropsia vaikka millä mitalla. Ikinä en ole Dropsia kokeillut missään muodossa, mutta niin moni merkkiä kehuu, että päätin kokeilla. 

Ostin kolme vyyhtiä pitsinohutta, kaksi mustaa ja tuon ihanan metsän/jalokivenvihreän, sekä kymmenen kerää epämääräisen väristä Limaa (heh..) (65% villaa, 35% alpakkaa), josta tulee minulle liivi. Liivi on jo pitemmän aikaa muhinut takaraivossa, sellainen juuri tietynlainen, johon ei tietenkään ole valmista ohjetta. Katsotaan milloin se pääsee puikoille asti...

On täällä sentään jotain tehty, vaikkakaan ei puikoilla. Neula ja lanka on sen sijaan viihtynyt käsissä yllättävän hyvin pitkän tauon jälkeen.

Ristipistotöitä olen tehnyt pienestä pitäen, paljon ahkerammin kuin neulonut. Ja jotenkin ristipistot assosioituu minulla jouluun, joten mitään muuta en nykyään kirjokaan kuin jouluaiheisia kuvia.

Tämän tonttutaulun aloitin viime syksynä, jolloin tein nuo heinät ja yhden käden. Siinä tilassa se odotteli tänne kevääseen saakka... Valmistuukonee ensi jouluksi, saas nähdä! Noin viikon olen sitä jatkanut, muuta katsotaan kuinka kauan innostus kestää. 

Tuo kehikko on muuten paras keksintö ikinä! Miksi ihmeessä olen ikinä kirjonut ilman sitä! Niin paljon helpompaa on käsitellä työtä ja esim saada aloituslanka piiloon. (Siskoseni, tuon tuon äidin vanhan sinulle käyttöön omaa tauluasi varten!)  Aion käydä ostamassa monta eri kokoista varastoon :D

Pellavainen keväthuivi

 

Vadelmahuivi

100% pellava (Marks & Kattens Linen 50g/125m)

menekki kaksi vyyhtiä eli 100g

pitsipyöröt 3/100cm

koko 26cm x 150cm

Kädet kaipasivat jotain tekemistä, ja hypellessäni blogista toiseen löysin tämän ihanan ohjeen. Kohtapa kuitenkin villaiset huivit käyvät liian tukaliksi, eikä kaapistani löytynyt yhtään keväisempää itse tehtyä vaihtoehtoa, joten vadelmahuivi oli saatava.

Pellavalankaa ei tietenkään omasta varastosta löytynyt, joten kipaisin Lankamaailmaan. Värejä olisi ollut montakin ihanaa, mutta jostain syystä sininen tarttui mukaan. Puna- tai lilasävyiset olisivat olleet liian turvallinen valinta, kai. Väri on melkein sama kuin syksyllä neulomassani Lumi-huivissa, ehkä hieman sinisempi, jos niin voi sanoa :)

Huivin pitsi on ihanan yksinkertainen. Vain viiden silmukan kuvio ja joka toisella kerroksella kokonaan oikeaa. Huivi neulotaan pyörönä, joten ei tarvinnut sen ihmeemmin kokoa pähkäillä: loin silmukat ja käytin lankaa niin paljon kuin sitä oli, eli kaksi vyyhtiä. Tekeleeseen oli helppo tarttua taukojen jälkeen, aina osasi jatkaa ilman ohjettakin.

Silmukoita vain oli luotava tuhottomasti, 200! Pääsin 190:een asti, kunnes oli todettava, ettei lanka riitä loppuihin kymmeneen... En millään jaksanut aloittaa alusta, joten päätin pärjätä vähemmällä :) Eipä tuosta onneksi haittaa ollut, löysällä käsialallani sain silti isomman huivin kuin alkuperäisen!

Huivi yltää kyllä kaulalleni kolmesti, mutta siihen tottumattomana luulen käyttäväni huivia kaksikerroin.

Muistilappu itselleni: päättelyyn tarvitaan lankaa paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelet! 

Niin, lanka loppui ensimmäisellä kerralla jo päättelykerroksen puolessa välissä. Purin yhden kokonaisen kerroksen, ja silti(!) lanka loppui kymmenen silmukkaa liian aikaisin. Silloin en enää jaksanut purkaa päättelyä ja kahta kerrosta, vaan varastostani löysin sitä Lumi-huivin sinistä silkkivillaa ja sain huivin valmiiksi. Kyllä sen värieron huomaa, mutta onneksi huivi on tuollainen kääräistävä malli, sinne hukkuu poimuihin vaikka pullanmurut ja nenäliinat ;)

Kevättakki ja -huivisäitä odotellessa!

Kirjoneulelapaset

Kiemuralapaset

Novita Nalle luonnonvalkoinen ja tummanharmaa

sukkapuikot 2,5 ja 3

ohjeesta poiketen peukalokiila ja kärjessä muutama ylimääräinen kerros

unohdin punnita, ei tietoa menekistä...

  

Mattojen virkkaamisen jälkeen taisin tehdä yhden junasukkasetin, mutta sitten innostus lopahti. Ei kiinnostanut huivit tai vauvanmyssyt, ei korien virkkaaminen. Pyörittelin peukaloita.

Viikonloppuna se sitten iski: kaksi siskoani olivat tulossa seuraavalla viikolla yökylään, ja toinen heistä oli jo vuodenvaihteen tienoilla "tilannut" minulta Kiemuralapaset. Lapaset valmistuivat pikapikaa kahdessa päivässä!

Olimme silloin vain selanneet netin ihmeellistä maailmaa (kuukkelin kuvahakua) ja olin klikannut ohjeen kirjanmerkkeihin. Olen aika huono neulomaan pakosta, eli siis aloittamaan mitään kun se ei kiinnosta tarpeeksi. Tässä tapauksessa kai vastustusta aiheutti pieni ohjeen muokkaaminen: peukalokiila kirjoneuleena. Kuinka monta silmukkaa, mistä kohtaa aloitan? Ja se ikuinen ongelma, kun saajan käsi on erikokoinen kuin minulla: mihin tulee peukalo, kuinka pitkä, ja milloin aloitan kärkikavennukset.

Muokkasin kuviota yhden rivin verran, tuo kärjen pallukka sai yhden silmukan lisää varteensa. Aloitin myös kavennukset hieman myöhemmin. Näin sain tumput sopimaan suht täydellisesti siskolleni - harmi vaan että kyseinen siskon ei ollut se tilauksentekijä! Kuvassa lapaset ihanan käsimallin, sen väärän siskon käsissä. No, onneksi lapaset kuitenkin kelpasivat oikealle siskolle, sai näin palkinnon selviytymisestään rankasta viikosta :)

Tulkaahan siskot kylään uudestaankin, oli oikein mukavaa kun kävitte!

jk. Peukaloista sain harmaita hiuksia, kirjoneule ei luonnistunut ollenkaan. Onnistuin myös purkamaan turhan pitkälle... Opinpahan, ettei kirjoneuleen korjaaminen ole kauhean mukavaa hommaa! Siksi päädyin yksinkertaiseen neulokseen. Toiset tykkäsi lopputuloksesta, toiset ei :)

Ihan omatekemä matto!

Kylläpä kesti. Aloitin uuden maton suunnittelemisen heti tuon edellisen valmistuttua. Halusin sängyn viereen suorakaiteen muotoisen, ei liian pitsisen maton, jossa olisi jokin juju.

Värin halusin pysyvän samana, eli tuollainen valkaisematon, kermanvaalea. Ostinkin nelisen kiloa trikookudetta, hieman paksumpaa kuin Aura-maton materiaali, mutta suht samanväristä. Siinä sitten aikani pähkäilin ja kokeilin eri tyylejä, mutta mikään ei tuntunut istuvan. Sitten tajusin, etten halua mattoo reiän reikää, sillä makuuhuoneessa on jo reikäinen ympyrämatto sekä pitsipäiväpeitto. Jospa niissä olisi tarpeeksi herkkyyttä!

Mutta pelkistä pylväistä muodostunut yksivärinen mattokaan ei tuntunut tarpeeksi jännittävältä. Kaikki olisi liian pliisua, mitä keksisin?!

Virkattu matto, oma design ;)

Vaaleat pylväitä, punainen kiinteitä silmukoita, nirkkohapsut

Koko 76cm x 172cm

Koukku nro 8

Trikookudetta noin 3,4kg

Erään työpäivän jälkeen marssin sitten ostamaan kilon vyyhdin punaista kudetta. Se vain tuntui jotenkin omalta, ja punainen antaisi kaivattua ryhtiä sekä mattoon että huoneeseen. Ja nyt noita kuvia katsellessa ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tuo väriyhdistelmä tuntui tutulta: asun alueella, jossa moni talo on vaalea ja yksityiskohdat punaisia. Niin oli iskostunut mieleeni, että haluan jatkaa samaa värimaailmaa sisätiloissakin ;)

Hyvinhän se istuu paikalleen! Matto raidoittui sen kummemmin suunnittelematta, aloitin pylväillä ja sopivalla kohdalla tein kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita punaisella. Olikin sitten yllätys, että matosta tuli "hapsuineen" vain kaksi senttiä suunniteltua pitempi. Eli minun oli tarkoitus tehdä juuri tällainen matto juuri nyt ja juuri tälle paikalle :)

Virkkasin pylväät aina joko etu- tai takareunaan, jotta kudoksesta ei tulisi liian paksu. Se kyllä tarkoittaa myös varmaan sitä, että ajan saatossa ja pesun jälkeen matto venyy enemmän, mutta jospa sitä ei ihan heti tarvitse kastella. Nirkot halusin tehdä, jotta matossa olisi edes jotain samaa kuin Aura-matossa, joka on sängyn toisella puolella.

Sängyn päällä on peruspuuvillainen vaaleanvihreä kaupasta ostettu päiväpeitto ja sen päällä äidin isän siskon virkkaama kalalankainen pitsipäiväpeitto. Äiti varmaan muistaa kuinka vanha se on?

Sängyn päällä on vielä lisää vaaleaa unelmaa, äidin suoputtama torkkupeitto. Taisi mennä alunperin niin, että löysin itse ihanan ohjeen ja erehdyin kertomaan sen mammalle. Hänpä innostui niin, että minun oli annettava hänen tehdä se minulle :) Aika kauheaa... Hyvin on peitto palvellut useamman vuoden ja edelleen sopii sisustukseen!

Nyt on sitten neljää eriväristä jämäkudetta (Auran väristä, "vääränväristä", paksumpaa vaaleaa ja punaista) odottamassa inspiraatiota. Täytyy kai tehdä vaikka koreja tai muuta pienempää, mattoa niistä tuskin teen. Tai mistä sitä tietää ;) Voisin oikeastaan kyllä neuloa välillä jotain...