Parempi myöhään...

Nyt kun uusi joulu on taas lähempänä kuin edellinen, voin hyvillä mielin aloittaa joulunodotuksen! Ja valmistelun tietenkin. Ensimmäiseksi valmistui kauan takaraivossa kummitellut liina.

Orapihlaja

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,5
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 40cm 
menekki 15g

Ensimmäisen Novita-lehteni ostin syksyllä 2008. Ihastelin monia ohjeita, mutta vain yhden huivin sain tuolloin aikaiseksi. Nyt oli sitten aika ottaa toinen ohje työn alle.

Näin ohutta lankaa en ole aiemmin neulonut, ja aloitus olikin tuskaisen vaikea. Kaksi silmukkaa per sukkapuikko, ei ole heikkohermoisille... Kuinkahan monta kertaa aloitin? Sekosin laskuissa. Mutta inspiraatio kantoi loppuun asti!

Ohut lanka tuntui pitkään todella oudolta, mutta niin vain sain toisenkin liinan tehtyä :) Lanka oli kyllä suorastaan ärsyttävän kierteinen, tuhannen mutturalla koko ajan... Tuossa yläkuvan kolmannessa lokerossa näkee taas pingotuksen ihmeellisen vaikutuksen - miten tuollaisesta mytystä voikin tulla noin selkeä kuvio!

Tein ensimmäisen liinan täysin ohjeen mukaan. Viimestelyvirkkauksen ketjusilmukat vain näyttivät hieman oudoilta, joten lopulta purin ne (15kjs) ja vähensin ne yhdeksään. Nyt se mielestäni on jotenkin tasapainoisemman näköinen.

ohjeen mukaan                               lopullinen

Olipas hauskaa käsitellä taas jotain muuta materiaalia kuin villaa. Ja näin on joulunodotus virallisesti aloitettu. Mitähän tekisin seuraavaksi?

Herkkä ja käytännöllinen

Holden Shawlette
Silkbloom Fino (lila)
menekki 86g

pitsipyöröt 3

mitat 150cm x 65cm

Kyllä mun edelleen kelpaa! Olen yhtä kaunista huivia rikkaampi sekä yhtä taitoa etevämpi: opettelin neulomaan nirkkoreunan (picot bind of). Ja oih, siitä tuli niin kaunis!

Neuloin ihka ensimmäisen pitsihuivini syksyllä 2009. Siitä asti se on palvellut uskollisesti joka päivä läpi talvien, ja sen olen aina napannut mukaan viileämpinä kesäpäivinäkin. Väri ja muoto ovat täydelliset - lankana lila Silkbloom Fino ja mallina ihana Lumi. Tänä keväänä sitten havahduin siihen, ettei huivi enää ole suinkaan mitenkään uuden näköinen - nyppyyntymistä ja neuloksen kasaanmenemistä oli hyvinkin havaittavissa. 

Niinpä päätin tehdä kakkosversion.

Aloitin kyllä Lumi-huivin, mutta sitten tajusin, että olihan minulla kirjanmerkeissä Holden. Halusin alkuun sileän neuleen, ja Holdenin kaunis aaltoileva pitsi oli kokeilemisen arvoinen. Ohjeen kruunasi nirkkopäättely. Nirkoistahan minulla on jo hieman kokemusta, vaikkakin vain virkaten:

Huivi valmistui todella nopeasti, lankaa oli niin mukavaa käsitellä ja ohje oli helppo. Nirkkoreunaa piti hetki opiskella, katselin videoita ja pähkäilin aikani, mutta kunhan alkuun pääsin oli se ihan yksinkertainen. Pingottamisessa nuo nirkot vaativat aika paljon hermoja - olisi pitänyt pistää nuppineula jokaiseen nirkkoon. Minulla vain loppui neulat jo puolessa välissä... Siksi siis nirkot ovat epätasaiset, mutta onneksi se ei menoa haittaa!

Lumi-huivin voisin kyllä tehdä vielä jostain muusta väristä... Sen muoto nimittäin on juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi - yltää mukavasti solmuun ja lämmittää pakkaspäivinä. Ja tästä langasta huivista tulee sopivan ohut, jotta kaikenlaiset takit mahtuvat kiinni. Lempihuivi suorastaan!

Syksyllä sitten nähdään, kuinka Holden käyttäytyy ;) Kaunis se on, ei voi muuta sanoa!

Jouluinen Revontuli

Kyllä mun nyt kelpaa.

Revontuli

100% vironvilla (paksumpi versio)

pitsipyöröt 3

menekki 210g

mitat 198cm x 95cm

Pitkä projekti sai komean lopun - aloitinhan tämän huivin jo viime syksynä. Vyyhdissä oli 230g, neuloin niin pitkään kuin uskalsin. Taisi tulla kaksi ylimääräistä mallikertaa.

Huivista tuli juuri niin suuri kuin aluksi kuvittelinkin! Ja onneksi otin aina vain pienemmät puikot. Kolmosillakin sain aika harvan pitsin aikaiseksi - varsinkin kun vielä pingotinkin todella tehokkaasti.

120cm leveän sängyn päälle huivi mahtui juuri sopivasti. Olihan se aikamoinen näky verrattuna viime syksyn pingotussessioihin, jolloin sängyn päälle sopi kaksi huivia varsin hyvin! 

Annoin huivin olla vedessä puoli tuntia ennen pingotusta. Lisäsin veteen muutaman tipan Fairya - joskus jostain luin, että se saattaisi vähentää langan rasvaisuutta. Enpä oikeastaan huomannut eroa lopputuloksessa. Huivi jäi suht karheaksi ja rasvaiseksi, mutta niinhän sen oli tarkoituskin! Sellaista se aito villa saa ollakin. 

Tulisipa jo joulu, jotta saisin kääriytyä tähän ihanuuteen!

Edellisen postauksen Silkbloom-huivikin on jo valmis. Kunhan ensin pingottuu rauhassa, pääsen esittelemään senkin!

Ääripäät

Revontuli on valmis! Nyt se vain joutuu odottamaan viimeistelyä, sillä se on niin valtava, että täytyy hieman pohtia missä se saisi pingottua rauhassa. Yhden säteen mitta on jo nyt - kurttuisena - ihanat 75cm, ja hieman jännittää nähdä, kuinka se siitä sitten kasvaa...

Niinpä sitten jatkui huivi-innostus, ja puikoille pääsi maailman ihanin - todellakin, en liioittele! - silkkivillalanka Silkbloom Fino. Ei ole pehmeämpää, kiiltävämpää, kauniimpaa vielä löytynyt minun lankalaatikostani!

Katsokaa, kuinka se kiiltelee!
 

Voikohan olla kahta lankaa, jotka olisivat kauempana toisistaan? Vironvilla on karheaa, rasvaista, epätasaista, lampaalta tuoksuvaa täyttä villaa, jossa vähän väliä on yllätyksenä jonkinlainen heinänkorsi tai roska säkeiden välissä. Silkbloom on kuin työntäisi kätensä kulholliseen vaniljakastiketta.

 

Taidanpa mennäkin heti jatkamaan...

Joulunpunaista toukokuussa

Vihdoinkin neulotuttaa!  Syksyllä aloittamani ja hiljaiseloa siitä asti elänyt kolmas revontuleni on syntynyt uudelleen.

Olin neulonut parisenkymmentä senttiä nelosen puikoilla, ja se näytti nyt liian harvalta. Niinpä kylmästi purin koko homman ja aloitin alusta kolmosilla. Niin, se puikkosuositus oli 5,5...

Tällainen ero on lopputuloksella - jos nyt kuvasta huomaa minkäänlaista eroa:

Pari kertaa meinasin purkaa uudenkin aloituksen, sillä tulos oli aika tiivis. Työn edetessä käsiala kuitenkin taas löystyi, joten oli oikea päätös ottaa pienemmät puikot. Tykkäänhän pingottaa huivit aika äärimmilleen...

Olipas hankalaa saada kuvattua nuo sävyt oikein. Ihania tummia punaisen eri sävyjä.

Kerä on valtava, ja ajattelin tehdä huivista mahdollisimman ison, joten taitaa tovi mennä, ennen kuin huivi on valmis! Toivottavasti kuitenkin ennen syksyä :)

Allergiaoireita ja joulumieltä

Voihan kevät.  

Väsymystä havaittavissa - mitään ei tee mieli neuloa, vaikka suunnitelmia olisi vaikka kuinka. Olisi useampikin revontulilanka odottamassa vuoroaan, muutamat lapaset voisi tehdä ensi syksyä varten, sukiksi haluaisi moni seiskaveikka...

Intoa ei kasvata edes tänään haetut uudet langat:

   

Jokin aika sitten eksyin lankakauppaan, jossa oli ale. Dropsia vaikka millä mitalla. Ikinä en ole Dropsia kokeillut missään muodossa, mutta niin moni merkkiä kehuu, että päätin kokeilla. 

Ostin kolme vyyhtiä pitsinohutta, kaksi mustaa ja tuon ihanan metsän/jalokivenvihreän, sekä kymmenen kerää epämääräisen väristä Limaa (heh..) (65% villaa, 35% alpakkaa), josta tulee minulle liivi. Liivi on jo pitemmän aikaa muhinut takaraivossa, sellainen juuri tietynlainen, johon ei tietenkään ole valmista ohjetta. Katsotaan milloin se pääsee puikoille asti...

On täällä sentään jotain tehty, vaikkakaan ei puikoilla. Neula ja lanka on sen sijaan viihtynyt käsissä yllättävän hyvin pitkän tauon jälkeen.

Ristipistotöitä olen tehnyt pienestä pitäen, paljon ahkerammin kuin neulonut. Ja jotenkin ristipistot assosioituu minulla jouluun, joten mitään muuta en nykyään kirjokaan kuin jouluaiheisia kuvia.

Tämän tonttutaulun aloitin viime syksynä, jolloin tein nuo heinät ja yhden käden. Siinä tilassa se odotteli tänne kevääseen saakka... Valmistuukonee ensi jouluksi, saas nähdä! Noin viikon olen sitä jatkanut, muuta katsotaan kuinka kauan innostus kestää. 

Tuo kehikko on muuten paras keksintö ikinä! Miksi ihmeessä olen ikinä kirjonut ilman sitä! Niin paljon helpompaa on käsitellä työtä ja esim saada aloituslanka piiloon. (Siskoseni, tuon tuon äidin vanhan sinulle käyttöön omaa tauluasi varten!)  Aion käydä ostamassa monta eri kokoista varastoon :D

Pellavainen keväthuivi

 

Vadelmahuivi

100% pellava (Marks & Kattens Linen 50g/125m)

menekki kaksi vyyhtiä eli 100g

pitsipyöröt 3/100cm

koko 26cm x 150cm

Kädet kaipasivat jotain tekemistä, ja hypellessäni blogista toiseen löysin tämän ihanan ohjeen. Kohtapa kuitenkin villaiset huivit käyvät liian tukaliksi, eikä kaapistani löytynyt yhtään keväisempää itse tehtyä vaihtoehtoa, joten vadelmahuivi oli saatava.

Pellavalankaa ei tietenkään omasta varastosta löytynyt, joten kipaisin Lankamaailmaan. Värejä olisi ollut montakin ihanaa, mutta jostain syystä sininen tarttui mukaan. Puna- tai lilasävyiset olisivat olleet liian turvallinen valinta, kai. Väri on melkein sama kuin syksyllä neulomassani Lumi-huivissa, ehkä hieman sinisempi, jos niin voi sanoa :)

Huivin pitsi on ihanan yksinkertainen. Vain viiden silmukan kuvio ja joka toisella kerroksella kokonaan oikeaa. Huivi neulotaan pyörönä, joten ei tarvinnut sen ihmeemmin kokoa pähkäillä: loin silmukat ja käytin lankaa niin paljon kuin sitä oli, eli kaksi vyyhtiä. Tekeleeseen oli helppo tarttua taukojen jälkeen, aina osasi jatkaa ilman ohjettakin.

Silmukoita vain oli luotava tuhottomasti, 200! Pääsin 190:een asti, kunnes oli todettava, ettei lanka riitä loppuihin kymmeneen... En millään jaksanut aloittaa alusta, joten päätin pärjätä vähemmällä :) Eipä tuosta onneksi haittaa ollut, löysällä käsialallani sain silti isomman huivin kuin alkuperäisen!

Huivi yltää kyllä kaulalleni kolmesti, mutta siihen tottumattomana luulen käyttäväni huivia kaksikerroin.

Muistilappu itselleni: päättelyyn tarvitaan lankaa paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelet! 

Niin, lanka loppui ensimmäisellä kerralla jo päättelykerroksen puolessa välissä. Purin yhden kokonaisen kerroksen, ja silti(!) lanka loppui kymmenen silmukkaa liian aikaisin. Silloin en enää jaksanut purkaa päättelyä ja kahta kerrosta, vaan varastostani löysin sitä Lumi-huivin sinistä silkkivillaa ja sain huivin valmiiksi. Kyllä sen värieron huomaa, mutta onneksi huivi on tuollainen kääräistävä malli, sinne hukkuu poimuihin vaikka pullanmurut ja nenäliinat ;)

Kevättakki ja -huivisäitä odotellessa!