Ensikosketus taikataikinaan

Ihastelin ennen joulua ihanan rouva Lakeuden kauniita itsetehtyjä kuusenkoristeita. En muista tehneeni itse koskaan mitään taikataikinasta, ja ajatus jäi muhimaan takaraivooni. Lauantaiaamuna heräsin päässäni vain yksi tuuma: tänään minä kokeilen tehdä piparkakkukoristeita.

Taikina on helppo tehdä; tarvitaan vain vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja tilkka ruokaöljyä.

2 dl jauhoja
1 dl suolaa
1 dl lämmintä vettä
1 rkl ruokaöljyä

paistetaan 100 asteessa pari tuntia, 
käännellään pariin kertaan (etteivät kupruile)

Ensimmäiseen taikinaan minun piti lisätä sekä jauhoja että suolaa, koska se jäi tahmeaksi. Kaikki piparit mahtuivat yhteen pellilliseen. Taikina ei kohoa ollenkaan, joten riitti vain varoa, etteivät kuviot osu toisiinsa. Äidin kätköistä löytyi vaikka minkä kokoista muottia, ja valitsin nyt tähän kertaan siroimmat ja jouluisimmat. Joskus voisin ehkä tehdä tuossa kuvassa taustalla näkyvällä perhosmuotilla vaikka synttärikortin kummitytölleni!

Onko salmiakkikuvio jouluinen? No, käyväthän ne vaikka pakettikorteiksi ;) Reiät sain tehtyä siististi vanhalla (ja tyhmällä) kuulakärkikynällä, jonka ihan mielelläni uhraan askarteluihin.

Paistelin ensimmäistä peltiä kolmatta tuntia, kun kyllästyin odottamaan ja lisäsin lämpöä. Silloin osa pipareista sai hieman väriä, osa jäi vaaleaksi. Tykkään oikeastaan kummastakin vaihtoehdosta.

Innostus jäi sen verran päälle, että tekaisin toisen taikinan heti ensimmäisen satsin kuivuttua. Nyt lisäsin vähemmän öljyä, mutta silti piti jauhoja hieman lisätä. Halusin kokeilla, onnistuisiko noihin pieniin palloihin yhdistää pikkuinen pala. Näin mielessäni kuusenkoristepallot.

Näyttivät onnistuvan! Noilla palloilla voisi vaikka koristella ensi vuoden joulukortit?

Toisesta satsista jäi pikkuinen möykky, koska pelti tuli täyteen. Uunin lämpötila oli nyt 125 astetta, mutta piparit kupruilivat enemmän. Eli siis kannattaa valita matalampi lämpötila, vaikka silloin joutuukin odottamaan kauemmin. Taikina säilyi aivan hyvin kannellisessa rasiassa jääkaapissa. Tänään siitä tuli parikymmentä pientä joulupalloa. Onpahan mistä tehdä niitä kortteja :)

Värjäämistä vielä jään miettimään. En ole varma vesiväristä, enkä oikeastaan edes tiedä, haluanko muuttaa tuon luonnollisen matan värityksen. Toisaalta kiiltävä lakka sopisi ainakin noihin palloihin ja sydämiin, ja miksei tähtiinkin. Jään siis pohtimaan vielä - onhan se sitten mukava ryhtyä töihin, kun suurin homma on jo tehty!

Sokeritärkätyt joulukortit

Tänä jouluna pääsin helpolla: vuosi sitten alkanut lumihiutalevirkkausinto jatkui pitkälle alkuvuoteen, joten joulukorttien hankalin aihio odotti minua syksyllä valmiina. Olin myös ostanut korttipohjat valmiiksi erään liikkeen loppuunmyynnistä. Piti vain tärkätä virkkuut ja askarrella kortit.

Tai niin minä luulin.

Eipä löytynyt sitten ohutta hopeatussia, sitä jonka olin vuosi sitten ostanut. En löytänyt myöskään hyvää joulua -ääriviivatarroja, joita melko varmasti olin vuosi sitten ostanut monen vuoden tarpeisiin. Eikä kirjekuoriakaan ollut varastoissa. 

Äidin paksulla hopeatussilla sain kuitenkin koristeltua korttien kannet ja teippasin tärkätyt hiutaleet paikalleen. Paikallisesta kirjakaupasta onneksi sitten löytyi tarroja, kirjekuoria ja tusseja - intouduinpa ostamaan sellaisen kolmen tussin sarjan, jossa on kultainen, hopeinen ja valkoinen! Valkoisella olikin sitten mukava kirjoittaa hyvän joulun toivotukset korttien sisäpuolelle.

Lumihiutaleita oli monen näköisiä, tässä kuvassa mielestäni kauneimmat. En osannut kaupassa valita noista tekstitarroista, joten ostin jokaista laatua!

Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy, että korttipohjat ovat himmeästi kiilteleviä. Tämän vuoden kortit ovat siis luksusversio viime vuoden korteista :)

Mitähän teen ensi vuonna? En ole virkannut yhtään lumihiutaletta, korttipohjia ei varmaan ole jäljellä enää riittävästi - tussit ja tekstitarrat ovat kyllä sitten valmiina odottamassa ;) Jospa taas joulun jälkeen alennusmyynneistä löytyy jotain kivaa.

********

Sokeritärkkäyksen pikaopas

2dl vettä

2dl sokeria

* Kiehautin pikkukattilassa veden ja lisäsin sokerin. Sekoitin kunnes sokeri liukeni ja nostin pingoitusalustan viereen pannunaluselle.

* Upotin 3-4 lumihiutaletta kattilaan, nostin hetken päästä haarukalla ensimmäisen hiutaleen alustalle. Nuppineulasin joka sakarasta.

* Käytin kattilaa liedellä aina saatuani yhden satsin pingotettua.

Tällä tavalla tulee tasaisen koppuraisia hiutaleita. Viime vuonna kiehautin veden vedenkeittimessä ja kaadoin lautaselle, johon lisäsin sokerin. Lautasella vesi viilenee todella nopeasti - kattilassa veden saa pidettyä tarpeeksi kuumana tarpeeksi kauan!

Joulujunat

Junasukkailu jatkuu. Neulomisfiilis täytyy hyödyntää heti vaikka tällaisilla pikkutöillä, kun se tunne tuntuu tänä syksynä kiertävän minut kaukaa.

 Junasukat

Novita Nalle 40g

puikot 2,5

Sää ehti kylmetä viikon aikana. Talvi on tulollaan, vaikka lunta ei ole vielä satanut kuin nimellisesti. Tervetuloa pakkaskelit! Joululaulut soivat jo päässä ja pianolla, ja kynttilöitä polttelen joka ilta. Tämä on se paras olo, tämä joulun odotus.

Koivunkeltaiset junasukat

Heti piti tulla raportoimaan: täällä on neulottu!

Junasukat

Novita Wool 100% villa

menekki 43g

puikot 2,5

Lapsuudenystävälläni on puolivuotias tyttö, jonka tapasin tänään ensimmäistä kertaa. Totta kai tyttöä piti muistaa perinteisellä tavalla - junasukilla :) Neuloin nämä keltaiset sukat parin illan aikana, jännittäen koko ajan riittääkö lanka. Hyvin riitti, mutta kokonaan ilman jännitystä olisin selvinnyt, jos tietäisin missä tusina jo valmiita sukkia majailee. Elän tällä hetkellä pahvilaatikkoelämää, ja sukat päättivät piiloutua. Mutta sainpahan heräteltyä uinuvat käteni! Josko tästä intoutuisin taas neulomaan enemmän...

Täällä - Uudellamaalla ainakin - koivut ovat täysin keltaisia. Yksi lehti näyttää eksyneen kuvaankin. Lehtien määrä on oikeasti ääretön, ainakin tämän haravoijan mielestä. Mutta: ihanaa että on syksy, lempivuodenaikani!

Täällähän minä...

Juu, tuota, elossa ollaan. Käsityöt eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan, ainakaan niin paljoa, että valmista tulisi. Ainahan sitä jonkinlaista suunnitelmaa takaraivossa on, mutta se toteutus on jäänyt kevään ja kesän aikana nolliin.

 

Kesäkuussa aloitin kauan hautomani Haruni-huiviprojektin, mutta se jäi alkutekiöihin yllättävän muuttoremppa-avustusviikon takia. Eno perheineen oli kiitollinen avusta, mutta huivi unohtui sitten nurkkaan, eikä jatkoa vielä näy.

Mutta totta kai kovimpien helteiden aikaan tekee mieli kutoa sukkaa.

Perusraitasukat

neljää eri väriä seiskaveikkaa

puikot 3, silmukoita 44

menekki 91g

Olin mummolassa pohjoisessa ilman lankojani, mutta onneksi äiti oli tulossa mökkeilemään. Tilasin omasta varastostani jotain oranssia ja vihreää sekä vitivalkoista seiskaveikkaa. Enpä muistanut, että siskoni oli jo tehnyt yhden sukan melkein samoista väreistä vain hetkeä ennen lomallelähtöä... Taisivat jäädä värit kummittelemaan mieleen!

Sukat on aloitettu pohjoisessa ja alkuinnostuksen jälkeen oikeastaan kokonaan kudottu kotona. Yritin tehdä raitoja fiiliksen mukaan miten joten, mutta tarkkana tyttönä en osannut olla kehittämättä kaavaa.

Syksyiset värit kertonevat siitä, että en paljoa panisi pahitteeksi, jos nämä helteet pian muuttuisivat syksyn kuulaaksi sääksi!

Solmittu lelu

Eihän koirainnostus jäänyt vain petiin, vaan olihan sitä kuukkeloitava leluohjeita. Ihastuin Kädenjälkiä-blogin Evan matonkudevetoleluun.

Vetolelu pienelle koiralle (ohje)

10 kpl noin puolen metrin pätkää trikookudetta

ohjeesta poiketen tein joka nyörin päähän vielä yhden tavallisen solmun

Paksummat nyörit saa vaikka tekemällä lelun kaksinkertaisesta kuteesta. Tällainen sormenpaksuinen nyöri menee mukavasti pienen pennun suuhun. Munkinnyöri on yllättävän yksinkertainen tehdä, mutten ollut törmännyt siihen aiemmin. Netti on ohjeita pullollaan!

Virkattua koiranpennulle

Pikkusiskoni sai tänään pikkuisen valkoisen koiranpennun. Olihan pennulle pakko saada tehdä jotain itse, ja kun varastoistani löytyi viime vuoden mattoinnostuksen jälkeen luonnonvalkoista trikookudetta, niin valinta oli helppo: syntyi koiranpeti.

  

Koiranpennun kotipesä (oma malli)

värjäämätön trikookude, reilu kilo (?)

virkattu 8 koukulla kiinteillä silmukoilla

koko noin 45x35cm (arvio, peti lähti hakumatkalle mukaan)

Pennun uusi omistaja halusi petiin tuon korkeamman laidan. Tulee pesämäisempi vaikutus :) Soikean muodon sain tekemällä alkukierroksilla väliin muutamat pylväät ja puolipylväät. En tiedä kuinka se tehtäisiin "oikea-oppisesti", mutta lopputuloksesta tuli oikeanlainen!

 Omistaja itse ompeli petiin patjan.

Ja peti kelpasi kuulema pennulle oikein hyvin! Nyt ei kuitenkaan ole näyttää kuvaa kuin vain Kössi-koirastamme, joka osaa ottaa rennosti.